*Anemone’s kanit & marsut Ylihärmästä*

Teksti: Katriina Hautala

Julkaistu Rodentiassa 4/09

Kuka olet ja mistä, millä nimellä kasvatat?

Olen Katriina Hautala Ylihärmästä, 27 vuotta.

Mitä eläimiä kasvatat?

Kasvatan kaneja ja marsuja. Lisäksi kasvatamme äitin eli Leena Hautalan kanssa yhteisellä kennelnimellä Anemoneniityn saksanpaimenkoiria ja australianterriereitä. Koirakasvatus on ihan pienimuotoista ja kotioloissa tapahtuvaa, rakkaudella ja koirien ehdoilla. Keskitymme enemmän harrastamaan omien koiriemme kanssa kaikkea kivaa, emme oikein tunne itseämme kennelinpitäjiksi. ;) Tämä koiraharrastus onkin yksi syy, miksi jäimme vuodelle 2009 pois hallituksesta ja miksi pikkueläinten kasvatus on muutosvaiheessa. Kahdestaan pystyy hoitamaan helposti suurta eläinmäärää, mutta nyt yritämme pikkuhiljaa vähentää populaatiota siihen, että pystyisin hoitamaan niitä yksin. Olen sen takia lopettanut hiiri- ja hamsterikasvatuksen.


FIN CH Plum Pie

Miksi juuri niitä?

Marsuja meillä on ollut aina, ja ne ovat osoittaneet olevansa minulle ykköslaji näistä pienemmistä. Marsu on herttainen sylilemmikki, niiden laumaelämä on mukavaa seurata, ja niillä on paljon upeita värejä. Lisäksi marsunäyttelyt ovat kaikista lajiyhdistysten näyttelyistä mukavimpia!

Kaneista hermeliinissä viehättää paitsi niiden kaunis ulkonäkö, myös luonne. Hermeliini on omanarvonsa tunteva, hieman ylpeä ja pidättyväinen. Se on myös helppohoitoinen ja vaatimaton. On toki olemassa lupsakoita hermuja sekä niitä äkäpusseja. Itse pidän kiukuttelijoita lähinnä haasteena, lupsakoita pusupupuja taas tavoitteena. Kääpiöluppa on mukava vastapaino; ulospäinsuuntautunut, hieman hölmö huomiontavoittelija, joka on aina iloinen ja seurankipeä. Kääpiöluppia kasvatan enää vain ihan satunnaisesti niillä yksilöillä, jotka meille jää maskoteiksi.


Anemone's Viennetta **

Mitä rotuja ja värejä kasvatat?

Marsuissa kasvatan lähinnä sileäkarvaisia ja englannincrestejä, american crestejäkin syntyy, mutta siihen en keskity niin kovasti enää, koska joku vuosi sitten "adoptoimani" dutch-kuvio on sen verran haastava. Väreistä enimmäkseen meillä syntyy d.e.golden dutcheja, joskus myös buff dutcheja ja työnalla on lilac dutch. Näiden lisäksi kasvatan selfejä eli yksivärisiä: saffron, buff ja lemon, joita voi kasvattaa ihan rinnakkain. Näiden lisäksi meillä on kivikkoinen polku self lilaccien kanssa. Lilac on aika hankala muunnos kasvattaa, koska eläimiä on Suomessa vähän ja useimmat väriltään aika huonoja eikä puhtaita linjoja ole. Valkoisia sekä tummilla että punaisilla silmillä syntyy joskus. Maskottina meillä on muutama peruaani, joita lainaan mielelläni muille kasvatukseen. Olen aiemmin kasvattanut myös satiineja, lunkaryaa, abessiinialaista, teddyä ja black tan -kuviota, mutta nämä olen nyt jättänyt pois kasvatuksesta.

Kaneissa hermeliinit ovat se ykkönen. Pääväri on aina ollut valkoinen sinisilmä, sen lisäksi pienimuotoisesti kasvatan soopelinsinistä venäläistä ja ainakin yritän keltapunaista. Projektina on fuchs-turkki sinisilmille, jonka vuoksi syntyy vähän muitakin värejä. Kääpiölupissa olen kasvattanut sinistä, soopeleissa painottanut sinisoopelia. Soopelipuolella tahtoo kyllä poikueisiin pukata kaikkia soopelimuunnoksia ja valkoista punasilmäistä.


FIN CH Anemone's Inca

Mitä eläimiä sinulla on ja montako?

Meillä on 14 hermeliiniä ja 5 kääpiöluppaa, 9 syyrialaista hamsteria, 3 roborovskia, 1 talvikko, sekä lauma marsuja. Maskottina asustavat yksinjäänyt gerbiili Vili, kotikissat Miska ja Simba, sekä akvaariossa erakko huulikirjoahven. Koiria on meillä kotona 6: saksanpaimenkoirat Della, Pinja ja Misty, australianterrierit Timi, Roosa ja Varpu. Lisäksi sijoituksessa on 3 sakemannityttöä ja 1 aussityttö. Gerbiilin kohtalo on vielä vähän avoin, että löytyisikö sille uusi kämppis tänne vai tarvitsisiko joku tätä gerbua enemmän kuin minä?


Anemone's Dwinell* © & om. Petra Hautanen

Koska ja kuinka sait ensimmäisen jyrsijäsi tai kanisi, mikä se oli?

Meillä on aina ollut eläimiä. Ensimmäiset jyrsijäni olivat 2 gerbiiliä, joiden piti olla samaa sukupuolta, mutta kohta meillä oli niitä akvaario täynnä. Ikää minulla oli tuolloin muutama vuosi. Gerbiilit vietiin eläinkauppaan ja sain kanin ja marsun.


EPET Anemone's Brazilian Tea om. Ella-Noora Jaakkola

Koska olet aloittanut kasvatuksen? Milloin sait kasvattajanimen?

Aloin ”kasvattamaan” kuudennella luokalla risteytysmarsuja. Tuolloin hankin myös ensimmäisen hamsterini Satumetsästä, jolloin sain tietoa mm. EPJY:stä. Niinpä hankin ensimmäiset rotumarsuni, jotka olivat Andien self lilacceja. Myös hamsterille "piti" hankkia 2 tyttöystävää. Kasvattajanimen sain jo seiskaluokkalaisena vuonna 1996 marsuille, syrkeille ja roboille. Samana vuonna syntyi ensimmäinen kanipoikue risteytyksiä. Vuonna 1997 syntyi valkoinen ss hermupoikue ja ensimmäinen hiiripoikue. Aloittelin kasvattamaan hiiriä, minulla oli tavallisten lisäksi oka- ja seeprahiiriä. Hiirikasvatus ei oikein ottanut tuulta purjeisiin ennen vuotta 2003, jolloin sain poikaset hienoille Mustaf's siameseille. Vuonna 2003 anoin tauolle menneen nimen takaisin marsuille, hamstereille ja kaneille. Hiirille hankin kasvattajanimen vasta 2005.


EPJY VPET -04 -05 Anemone's Vili © & om. Petra Hautanen

Miksi valitsit juuri sen kasvattajanimen? Mitä se tarkoittaa/mistä se tulee?

Anemone on latinaa ja tarkoittaa vuokkoja. Anemone's oli tuolloin puutarhuriksi opiskelevan äitin ehdotus ja pidin siitä kovasti. Kukat ovat rauhan symboli ja lähellä sydäntäni, vaikken itse ole mikään viherpeukalo. Anemone on mukava selkeänmuotoinen peruskukka. Sen perään käy kaikenlaiset nimet ja se on sopivan pituinen ja "näköinen" sana.


FIN CH Anemone's Nemo

Saitko ensimmäisen ehdotukseksi?

Onneksi sain ensimmäisen vaihtoehtoni, sillä nyt ajatellen muut vaihtoehtoni eivät kerro kasvattajastaan mitään. Olisimme halunneet myös koirille saman nimen, mutta se oli ilmeisesti kaikissa muodoissaan varattu, joten saimme Anemoneniityn.

Jos voisit, niin vaihtaisitko nimeä?

En vaihtaisi nimeä, koska Anemone's on juuri "minun näköiseni"! Nimi on kasvattajan logo.

Millainen kasvattajanimi jää mieleen, tai anna esimerkkejä hyvistä kasvattajanimistä?

Mieleeni jää sellaiset sievät, kuten Lumitähden ja Usvametsän. Kasvattajanimi pitää myös olla sellainen, että sen osaa lähes jokainen kirjoittaa ja lausua. Nimi pitää olla omistajansa näköinen. Hyvän nimen perään sopii kuitenkin erikieliset nimet.


FIN CH Anemone's Charlotta

Millä ruokit eläimiäsi?

Kaneille ja marsuille on tarkoitus olla kokoajan tarjolla kuivaa heinää ja vettä. Marsujen c-vitamiini laitetaan juomaveteen. Kesällä kuiva heinä pyritään korvaamaan mahdollisimman pitkälti tuoreella. Vuorotellen niille on tarjolla ruisleipää, porkkanaa tai omatekoista seosta (tällä hetkellä Hobby Plus, Primo, Altromin, kaura, ohra, mutta sisältö ja ruokamerkit vaihtelee). Kesällä/syksyllä ruokavalioon kuuluu vaihtelevasti erilaisia kasviksia, kuten kuihdutettua nokkosta, tuttavien meille kärräämää omenaa jne. Niitämme viikatteella useamman jätesäkin kerralla heinää. Lisäksi perkaan kukkapenkkejä ihan vain saadakseni eläimille sapuskaa.

Hamsterit ja gerbiili syövät siemenseosta pääravintonaan. Kerään ja kuivatan pitkin kesää/syksyä erilaisia aineksia, jotka sekoitan siemenseokseen. Parin päivän välein annan pikkujyrsijöille jotain tuoretta puuromaista herkkua.


FIN & S CH Sue's Peppi

Mikä on päivärutiinisi?

En ole oikein hyvä pitämään yllä rutiineja… Päiväjärjestys riippuu vähän, olenko nukkunut kämpillä vai kotona. Jos olen ollut yötä kotona, käyn jossain vaiheessa kämpillä ruokkimassa kissat ja siivoan hiekkalaatikon. Jos olen ollut yötä kämpillä, se on ensimmäinen hommani, jonka jälkeen menen kotiin joskus päivän aikana. Kellonaika riippuu aina vähän säästä ja siitä, mitä muuta ohjelmaa päivälle on. Esim. onko koirien treenejä, näyttelyreissu tms.

Pikkueläinten ruokinta tapahtuu yleensä illalla. Tuolloin lisään heinää ja vettä niin, että sitä riittää seuraavaksi päiväksi, sekä annan mahdolliset muut sapuskat.

Ruokinnan aikana pidämme kaneja vuorotellen vapaana, kunkin yksilön aktiivisuuden mukaan. Hamsuille olen yrittänyt laittaa joko isot häkit tai juoksupyörän. Marsunaaraat eivät lattialla olemisesta erikoisemmin perusta, koska niillä on niin paljon tilaa omissa aitauksissaan. Urosmarsut jaloittelevat vähintään häkkinsä siivouksen ajan.

Ruokinnan jälkeen jään monesti eläinhuoneeseen kampaamaan pitkäkarvaisia, valokuvaamaan tms. Siinä yhteydessä yritetään mahdolliset hamsterien tai kanien astutukset.

Häkin siivouksen yhteydessä leikkaan asiakkaan kynnet. Yritän siivota melkein joka päivä yhden tai pari häkkiä, mutta jos äiti innostuu mukaan, niin saatetaan siivota koko päivän.


FIN CH Wallstreet's Fantas

Millaiset tilat sinulla on eläimillesi?

Meillä on n. 20 m² eläinhuone. Eläinhuoneeseen pääsee sekä sisä- että ulkokautta. Siellä on oma ilmastointi, ajastettu valaistus, lavuaari ja vesihana. Yritän pitää lämpötilan aavistuksen matalampana kuin ihmisen huoneenlämpö.

Suurin osa marsunaaraista asuu lattialle rakennetuissa isoissa aitauksissa, osa tehdashäkeissä. Kanit ja urosmarsut asuvat kaappihäkeissä.
Gerbiili asuu vanhassa akvaariossa, kääpiöhamstereille on muoviterraariot. Hamsterihäkit olen ostanut/saanut käytettynä tai kunnostanut vanhoista lintuhäkeistämme lisäämällä välikerroksia. Poikasia tekevät hamsterit pyrin asuttamaan dunaan.

Pihalla meillä on kesäasutusta varten rakennettu suojainen katos, jossa kanit voivat asua mökeillä varustetuissa vanhoissa kettuhäkeissä aika pitkälle syksyyn asti. Kettuhäkkien päälle olemme nikkaroineet pienempiä häkkejä, joissa marsut voivat asua pareittain kesän ajan. Kuivikkeena pihahäkeissä käytetään runsaasti olkea. Myös leikkimökissä on aitaus, jossa mahtuu pieni marsulauma asumaan. Pääasiassa leikkimökkiin siirretään iäkkäimmät hamsterit häkkeineen turvaan kesähelteiltä.


FIN CH Anemone's Kismet

Onko kasvattajana oleminen vaikeaa/raskasta?

Ei voi olettaa, että kasvatus olisi kuin nukkekotileikkiä elävillä olennoilla! Vastoinkäymisiä tulee ennemmin tai myöhemmin, ja silloin erottuvat pitkänlinjan kasvattajat. Vaikeudet voi kokea haasteina, jotka pitää vaan jaksaa ylittää. Tämän ei silti tarvitse leimata koko kasvatusta. Ensimmäiset naaraiden menetykset tuntuvat ylitsepääsemättömiltä ja varsinkin aloitteleville marsukasvattajille tulee helposti vuosien raskausmyrkytyssarja. Se on todella ikävää, mutta voin luvata, että kyllä se siitä tasaantuu, kun kasvattaja löytää sen omalle marsulalleen oikean rehun ja annostuksen.

Jyrsijät ja kanit ovat lemmikkinä suhteellisen helppoja, mutta kun eläimiä on paljon, tilastollinen todennäköisyys kasvaa, että jotain sattuu aina juuri omalle kohdalleen. Jos ei muuten, niin tapaturmaisesti. Pienistäkin asioista, kuten loishäädöistä, voi tulla kalliita laskuja, kun eläimiä on paljon. Ei ole vastuussa vain kotona olevista eläimistä, vaan jossain määrin myös myydyistä eläimistä. Kasvattaja on esimerkki "pikkulikoille", ihan sama onko hän siihen halukas tai kykenevä. Kasvattaja on jossain määrin myös silmätikku, jonka toimintaa muut ovat valmiita arvostelemaan asioita tuntematta, mieluiten selän takana tai netissä. Eikä voi tuosta vaan lähteä lomalle ja jättää eläimiä äidin hoidettavaksi.

Saattaa kestää kauan, ennen kuin syntyy edes suunnilleen rotumääritelmää vastaavia poikasia, ellei osta toisilta kasvattajilta valmiiksi korkeatasoisia eläimiä ja astuttele niitä keskenään. Vaikka hetken menee lujaa, välillä tulee taantumista. Uusien kotien löytäminen on vastuullista ja aloittelijoiden voi olla vaikeakin saada eläimiään kaupaksi, jos ei halua käyttää eläinkauppoja. Pitää päättää, mitä tekee niillä aikuisilla eläimillä, joita ei enää tarvitse jalostukseen. Jos haluaa päästä eteenpäin, tarvitaan tilaa, ja "tarpeettomista" täytyy silloin pystyä luopumaan. Jos tekee kuten minä, että kotona on jatkuvasti paljon eläkeläisiä ja sopivaa kotia odottavia jo isoja poikasia, joutuu tehdä taas uuden kompromissin. Joutuu joko pitää suurta eläinmäärää tai sitten hidastaa kasvatustaan.


FIN CH Aniara's Buster

Kokemasi vastoinkäymiset?

Kasvattajanimi ei ollut kauan voimassa, kun se jo selittämättömästi meni tauolle. Luultavasti joku silloisen SJL:n toimihenkilö poisti vahingossa minun tietoni listalta, vaikka sitä pyysi joku muu? Hän ei ollut innokas selvittämään asiaa. Meni aika monta vuotta, että sain sen anottua takaisin.

Sitten vuonna 2008 minulla myöhästyi SHY:n jäsenmaksu ja menetin sen takia hamstereilta kasvattajanimen. Hiirillä meinasi käydä samoin, kun tuona samaisena vuonna en onnistunut näyttelyttämään niin paljon kasvatteja, että olisi tullut riittävä määrä Laatu-mainintoja. Ei minulle edes syntynyt tarpeeksi kasvatteja. SNL kyllä hyväksyi selvitykseni ja antoi luvan kasvattajanimen jatkumiselle, mutta sitten elämäntilanne muuttui…

Elän siis nytkin yhtä vastoinkäymistä, kuten tässä haastattelussa on alkupuolella käynyt ilmi: hamstereista ja hiiristä luopuminen, koska kanit ja jyrsijät jäävät melkein kokonaan yksin hoidettavakseni.

Vastoinkäymisiä ovat myös kasvatuksen kannalta kaikki ne, kun eläin kuolee ehtimättä jättää kotiin yhtään jälkeläistä ja sen sisaruksia tai vanhempia ei ole käytettävissä. Tietenkin kasvatuksen alkupuoliskolle ajoittuivat ne kaikille marsuihmisille niin tutut raskausmyrkytykset. Eräänlaisena vastoinkäymisenä voisi myös pitää tuolloin pahimmillaan sairastamaani masennusta, jonka vuoksi kasvatus oli aika epäjärjestelmällistä ja minulla meni paljon hyviä eläimiä hukkaan.

Joskus vuosituhannen vaihteessa meidän talon viereen rakennettiin pyörätie, ja eläinhuone on juuri sillä seinällä. Aiheutunut melu tappoi meillä sydänkohtauksiin melkein kaikki hiiret ja muita eläimiä. Vuonna 2004 jouduin lopettamaan paljon rakkaita kaneja sairauden takia. Pahin katastrofi on kuitenkin se, kun kesällä 2008 hoitokoira pääsi murtautumaan eläinhuoneeseemme tappaen 2 hermeliiniä ja yli 10 marsua.


Muskotin Ramona*

Mikä on antoisinta kun on kasvattaja?

Kun eläimet on juuri ruokittu ja siivottu, niitä on ihana vaan katsella. Myymänsä eläimen näkeminen esimerkiksi näyttelyssä tyytyväisen omistajansa sylissä. Kuulumisten ja kuvien saaminen. Hyvä esimerkki antoisista hetkistä on se, kun kaikki 11 hamsterinpoikasta oli varattu jo 3-viikkoisina hyviin koteihin.


Aniara's Casino **

Mitä pidät parhaimpina saavutuksinasi tähän mennessä?

Pidän hyvänä saavutuksena sitä, että saan kaikki kasvattini myytyä suoraan uusiin koteihin enkä tarvitse siihen eläinkauppoja tms. Toki tämä joskus edellyttää eläimen pitämistä kotona kauemmin. Pidän kunnia-asiana myös sitä, että kasvattini kelpaavat toisille kasvattajille. Silloin tietää onnistuneensa jossain, kun meiltä ostetun lemmikin jo nukuttua pois, perhe haluaa ostaa uudenkin perheenjäsenensä meiltä.


Anemone's Bianca** © & om. Petra Hautanen

Mikä on parhaiten menestynyt kasvattisi tai oma eläimesi?

Minä näyttelytän yhtä eläintä vain siihen asti, että saan sen valioksi. Muotovalioksi olen saanut marsut nimeltä Anemone's Kismet (black tan), d.e.golden roanit Anemone's Nemo ja Anemone's Charlotta, Anemone's Inca (saffron) ja Plum Pie (pew). Pitää mainita myös Anemone's Atticus, jolla on yksi Ruotsin serti ja 2 Suomesta. Se olisi siis kahden maan valio, jos se olisi saanut kolmannen sertin Suomesta, mutta poika oli aika niukkakuvioinen verrattuna nykyiseen black tanin ihanteeseen. Sillä on myös jotain ROP- ja BIS-sijoja nuoruudesta. Anemone's Viennetta (pew) sai myös 2 sertiä, ROP- ja BIS-sijoituksia, kunnes loukkasi silmänsä ja sen seurauksena sille tuli sisäänpäin kääntynyt silmäluomi.

Kaneista menestynein oli EPJY VV-03 Anemone's Lumililja (hermu valk ss), jolla on 95 pistettä ja serti. Kävi BIS-pöydällä. Toinen menestynyt sinisilmä oli Anemone’s Puuterilumi, joka 94 pisteellä ja kunniamaininnallaan sijoittui muistaakseni BIS8.

Hamstereista taas EPJY VV-02 Anemone's Ambrosia (lk musta vkkk, upea kuvio!), jolla oli ROP1, serti ja BIS-jotain. Menestynein kääpiö on kasvattamani robo valioanomusta vaille FIN MVA Cepimirus, jolla on S1, S5, BIS3, Paras Nuori, Paras Veteraani...

Paras hiiri oli kasvattini pksa ssp naaras Vadelma, jolla oli 2 sertiä, ROP- ja BIS-sijoja. Valitettavasti sen arvostelukaavake oli jotenkin hukkunut näyttelyssä, jossa sen olisi mielestäni "pitänyt" tulla valioksi. ;) Sitten sille tulikin kasvain.


EPJY VV-02 Jafar

Käytkö usein näyttelyissä ja millaisissa?

Käyn melkein kaikissa virallisissa marsunäyttelyissä. Myös lemmikkimessut ovat sellaisia, joista ei voi jäädä pois. Kaneja ilmoitan näyttelyihin aika harvoin, koska meillä on ne samat kanit vuodesta toiseen. ;) Toimin aktiivisesti pet-tuomarina marsuilla ja kaneilla. Olisin halunnut myös hamsutuomariksi, mutta jostain syystä SHY ei ikinä jaksanut käsitellä asiaa. Käyn vain EPJY:n pet-näyttelyissä omien eläinten kanssa. Säännöllisesti käyn myös koiranäyttelyissä ja agilitykisoissa.


KGG08 Anemone's Kissankulta © & om. Minna Tuominen

Millainen merkitys tuomarin mielipiteellä on kasvatuksellesi?

Tuomarin mielipiteen takiahan sitä näyttelyihin mennään. Yleensä merkitys on suuri, kun voin pitää tuomaria asiantuntevana. Tuomari ei kuitenkaan tiedä eläimestä muuta, kuin sen mitä sillä hetkellä näkee. Osaan käyttää omiakin aivojani, eihän hyvä näyttelyeläin ole sama kuin hyvä jalostuseläin ja päinvastoin. Pidän tavallaan jalostusarvoa tärkeämpänä kuin näyttelymenestystä, joka mittaa vain ulkokuorta. Pitää muistaa, että näyttelyt palvelevat jalostusta eikä päinvastoin. Ei saa uhrata arvokkaita sukuja vaatimattoman näköisen eläimen takia saadakseen tilaa näyttelyvoittajille. Sellainen on harrastelijoita varten, ei kasvattajia. Harrastelijat haluavat omistaa voittajia nyt juuri, kasvattajat taas ajattelevat, mitä näillä eläimillä saavat vielä jonain päivänä aikaan.


EPJY VV-02 Anemone's Ambrosia *

Mihin eläinyhdistyksiin kuulut?

EPJY, SKY, SMY, SHY, sekä Suomen Kennelliitto, Saksanpaimenkoiraliitto, Australianterrierikerho, Lakeuden Kennelkerho, Kauhavan Kennelkerho, SPL-Seinäjoki. Kiertoteitse kuulun myös Suomen Kani- ja Jyrsijäliittoon sekä Suomen Agilityliittoon, näillähän ei ole kummallakaan henkilöjäseniä.


(Anemone's) Cepimirus ***

Artikkelit

© Anemoneniitty.net, 28.08.2014 00:43 Validated by HTML Validator (based on Tidy)