*Valkoisia marsuja*

Julkaistu MarsuMagazinen 2/06 ? pew-spesiaalissa ja Rodentiassa ?/2006

Käytettyjä lyhenteitä:
dew = d.e.white = dark eyed white
pew = p.e.white = pink eyed white

Kaikki alkoi valkoisten suhteen joskus vuoden 1995 - 1996 tietämillä. Olin siinä 13-vuotias ja kasvatellut jo risteytysmarsuja suurella vakaumuksella. Oli siis väistämätöntä, että tulin jossain vaiheessa tietoiseksi siitä, että marsujakin on puhdas- ja sekarotuisena ja että niille voi anoa kasvattajanimen… "Piti" tietenkin sitten ruveta valitsemaan niitä omia muunnoksia oikeampaan kasvatukseen.

Kuinkas sitten valkoisiin päädyin, vaikka oikeastaan pidin eniten kuviollisista, abyista ja peruaaneista? Niiden sanottiin olevan liian vaikeita aloittelijalle, joten päädyin sileäkarvaisiin yksivärisiin. Enhän osannut ajatella, että jos olisin aloittanut niillä haasteellisemmilla muunnoksilla aikoinaan, niin eikö ne tässä vaiheessa olisi jo aika hyvällä mallilla? En käynyt alkuvuosina "virallisissa" ollenkaan, joten tuskinpa sillä olisi ollut merkitystä, etten olisi heti saanut aikaiseksi muotovalioainesta.

Värivalintani "määräytyivät" sen perusteella, mitä suhteellisen helposti oli saatavilla, koska olin niin nuori enkä tuntenut ketään enkä käynyt EPJY:n näyttelyitä kauempana ja koska tieto ei kulkenut siihen netittömään ja kännykättömään aikaan niin kätevästi. Päädyin self lilacciin ja self creamiin, koska Andien kasvatus oli silloin ihan siinä lähipaikkakunnalla ja tykkäsin itsekin niistä väreistä. Tietenkään en tajunnut, että creamia ja lilacia ei parane yhdistellä… Lähialueella oli silloin myös toinen kasvattaja, joka kasvatti silver agouteja, mutta agoutit olivat itselleni vähän sellaista pakkopullaa, kun risteytysrintamalla tuli yhdisteltyä mitä värejä sattuu. Silloin oli aika vaikea päästä creameihin käsiksi, joten meille muutti ensimmäinen englannin crestini ja pewini Andien Marco Polo.

Pewit oli tarkoitus pitää vaan creamin sivubisneksenä. Loppujen lopuksi se kuitenkin kääntyi päinvastaiseksi. Meidän ekat creamimme olivat tosi rottamaisen tyyppisiä ja hankalia käsitellä. Marco taas valloitti kaikkien sydämet seurallisuudellaan. Kun se tuli meille, niin äitee ei kyllä "oikein" osannut arvostaa sen kauniita punaisia silmiä valkoisella turkilla, söpöä crestiä ja lyttynenää, mutta kuten näette, niin siedätyshoito on purrut tehokkaasti. :)

Meille tuli pewejä ja creameja mm. Aniara's, Saarelman, Candlelight's ja Marsha's marsuloista, myös crestillä ja satiinina. En toki tuottanut niitä itse ulkomailta, vaan ne taisivat olla jonkun lopettaneen suomalaiskasvattajan poistomarsuja. ;) Marco ei saanut ikinä puhdasrotuista jälkikasvua, koska kasvatukseni oli silloin melkoista säätämistä valitsemiani yhdistelmiä ajatellen. Tästä syystä sain syntymään pewien ja creamien lisäksi myös buffia sitä itse edes tajuamatta.

Osallistuessani ensimmäistä kertaa marsujeni kanssa ulkomuotoluokkaan Jyväskylän äitienpäivänäyttelyssä 2002, minulla ei kuitenkaan ollut hirmuisesti enää "rotumarsuja". Silloiset creamini ja pewini olivat olleet hyvin lyhytikäisiä, kuolivat vanhuuteen alkaen 3-vuotiaina ja ne olivat tulleet meille aikuisena. En ollut osannut varautua niin nopeaan poistumiseen, joten en ollut tajunnut teettää ja jättää jälkikasvua itselle sitten sen mukaisesti.

En ollut myöskään vielä löytänyt marsuilleni sitä oikeaa ruokamerkkiä vaan syötin sitä, mikä kulloinkin oli muotia tai mitä oli saatavilla. Hope Farmsin maahantuonti oli lopetettu enkä oikein ollut löytänyt sitä oikeaa pellettimerkkiä. Sen takia meillä tahtoi olla ongelmana myös raskausmyrkytykset ja eivät nuo tuossa näyttelyssä esiintyneet marsuni missään parhaassa massassakaan olleet sen takia. Eipä niitä ollut trimmattukaan ja lautakin piti lainata Kirsiltä, kun itse en ollut sellaista tajunnut hankkia, joten siitä pisteestä pääsee vain ylöspäin! ;)

Onneksi aloituseläimeni olivat olleet erinomaisia yksilöitä, todella suurikokoisia, hyväntyyppisiä ja mahtavaluonteisia eläimiä. Oli siis jäljellä olevilla eläimillä aika helppoa päästä takaisin jaloilleen siitä, mihin olin päätynyt. Se oli ollut aika masentavaa aikaa, joten en ollut jaksanut paljon kiinnittää huomiota, mitä marsumaailmassa tapahtui oman eläinhuoneen ulkopuolella. Äitienpäivänäyttelystä meille sitten muutti uusi pew Nikean marsulasta, joka oli "tupsahtanut" siinä välissä kasvattajalistalle huomaamattani. :) Laitoin tälle pojalle, Nikean Zorro Blancolle eli Nikelle kaikki rodultaan sopivat tyttöni, mitä oli jäljellä, eli "peräti" 3 kpl, myös sen buffin… Pew ja satiini cream kuitenkin saivat raskausmyrkytyksen ja buff keskenmenon… Mutta kanipuolelta (!!!!) saamieni vinkkien perusteella sain korjattua marsujen ruokailutilannetta ja kaikki alkoi sujua paremmin, vaikkei se niin muodikasta rehua olekaan. ;)

10.8.2002 Tampereen näyttelystä meille sitten tuli Hannalta vielä 2 muuta pewiä: Nikean Scilla ja satiinicrest Nikean Zirkoon. Jossain vaiheessa meille muuttivat myös Mimosan Pirpana, Nikean Lilja, Nikean Päivänkakkara, Andien Luna ja englannin crest Andien Solero. 2003 kevään Jyväskylän näyttelystä meille tulikin sitten Nikean marsulasta hiukka enempi valkoisia poikia, mm. Hemuli, englannin crestit Taco ja Poju sekä ensimmäinen dewini Manta's Harvey.

Edellä mainittu buff-rouva Anemone's Cherimoya jatkoi sitten uraansa saffron- ja buff-puolella, joten alkuperäisten pewieni veri virtaa nyt vähän tummempien marsujen suonissa. Vähän kuin vaihtokauppana Nikke taas sai ensimmäisen onnistuneen poikueensa self lemon Aniara's Anemonen kanssa.

Scillan ja Soleron kesähelteistä kärsineestä, epäonnisesta, suuresta poikueesta jäljelle jäänyt heiveröinen crestillinen naaraspoikanen taitaa nyt olla paras valkoinen kasvattini. Anemone's Viennetta** kasvoi ensin hidastakin hitaammin, joten sen ensimmäinen poikue syntyi vasta ns. "yli-iällä" ja näyttelyura alkoi myöhään ja jäi siten lyhyeksi. Viennetta sai tokassa näyttelyssään sertin ja bis-sijan Katjalta ja kolmannessa näyttelyssään sama tulos Hannalta. Mutta se oli "pakko" astuttaa näiden jälkeen, koska muuten se olisi liian vanha ensisynnyttäjä. Sitä ei ollut voitu aikaisemmin astuttaa, koska se oli ollut niin pienikokoinen. Viennetan lapsia sen sijaan ei ole voitu pieniksi sanoa… Rouva ei päässyt jatkamaan hienosti alkanutta näyttelyuraansa silmänsä loukkaantumisen takia. Se on tosi sääli, koska rouvasta kehkeytyi tosi kaunis yksilö, kun sille antoi tarpeeksi aikaa kasvaa.

Dewit eli tummasilmäiset valkoiset tulivat siis kuvioihin vasta keväällä 2003 Harveyn myötä. Ensimmäiset dew-kasvattini syntyivät syksyllä Harveylle ja Päivänkakkaralle. Monesti rotua tuntemattomat luulevat dewien olevan mustasilmäisiä, mikä tahtoo aiheuttaa sitten sekaannusta, koska dewin silmäthän ovat käytännössä yleensä rubiinit eli suomeksi sellaiset "tummanruskeat"… Dewit eivät ole näyttelyeläimenä yhtä kivoja kuin pewit, koska niille tahtoo helposti tulla tummat pigmentit korviin, tassuihin tai nenään tai ainakin korvanreunoihin ja sama saattaa joskus "tarttua" myös niiden pew-jälkeläisille… Muuten ne ovat ominaisuuksiltaan aika samanlaisia pewien kanssa. Dewit ovat sellainen kiva lisuke meillä, mutta eivät yhtä rakas muunnos kuin pew…

Näyttelyeläimenä valkoiset ovat siitä mukavia, että niiden väri ei muutu kirjavaksi tai läikikkääksi trimmaamisesta. Yksi tyypillinen ennakkoluulo lemmikkipuolelta on, että valkoinen on vaikea pitää puhtaana. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa, vaan valkoinen pysyy valkoisena normaalilla marsun hoidolla. Jos maha alkaa kellastua, niin voi miettiä, että onko pitänyt häkin niin puhtaana kuin se pitäisi pitää, marsua väriin katsomatta… Toki marsu värjäytyy porkkanasta, punajuuresta, pissasta yms. siinä missä kirjavatkin marsut, joilla on valkoista sopivassa kohdassa kuten naamassa tai mahassa. Tarttuu se värilliseenkin marsuun, sitä vaan ei turkista näe eikä marsu osaa tuomarille kertoa elävänsä liassa. ;)

Jos marsu nyt sitten kuitenkin on onnistunut likaantumaan, niin siinä on aikalailla työsarkaa näyttelyyn valmistellessa. Eläin nimittäin pitää puunata korvanlehtiä ja varpaiden välejä myöden, että ne saadaan takaisin vaaleanpunaisiksi. Kellastuneen turkin tehokkain puhdistaja olisi sitruunafairy, mutta se kuivattaa ihoa rankasti. Valkoinen marsu tuntuu sopivan erityisen hyvin nimenomaan vasta-alkajille ja pienemmän marsukatraan kanssa eläville. Heillä marsut pysyvät puhtaimpina!

Peweillä on tavallisesti hyvä tyyppi ja parhaat yksilöt menestyvätkin huikeasti näyttelyissä. Ne poseeraavat tyylikkäästi laudalla pienen harjoittelun jälkeen, kasvoillaan mietteliäs ja vakava ilme. Nykypäivän peweillä ei näytä olevan niin hieno niskamöykky kuin esim. joillakin mustilla, mutta ne ovat tunnettuja hienoista hermeliinin kuonoistaan. ;) Pewien taso on mielestäni kuitenkin ollut vuosikausia parhaimmistoa muiden muunnosten keskuudessa.

Pewit tuntuvat kuitenkin jakautuvan aika selvästi kahteen ryhmään: isokokoisiin yksilöihin, joilla on hieno niska, virheettömät suuret lappukorvat, mutta pitkä kuono. Toinen ryhmä taas on vähän lyhyempirunkoiset mutta yhtä pullukat tasapaksut marsut, joilla on esimerkillinen pyöreä pää, mutta pienet ja pahimmassa tapauksessa taitteelliset korvat.

Pewit tuntuvat olevan sellaisia, että niitä joko rakastetaan tai vihataan. Valkoisten ja erityisesti pewien erikoisuutena voisi pitää ihmisten ennakkoasenteita ja siten ajoittaista/paikallista vaikeutta saada poikaset kaupaksi. Jostain syystä ihmiset pitävät valkoista turkkia ja/tai punaisia silmiä vastenmielisinä. Onneksi tuomarit eivät ole oireilleet samalla tavalla…

Vaaleiden marsujen sanotaan lihovan ja saavan fatty-eyen helposti. Jos tämä tuntuu pitävän paikkansa myös omassa marsulassasi, niin taipumus kannattaa ottaa ruokinnassa huomioon. Itselläni ei ole ollut kyseistä ongelmaa, mutta sen sijaan pitää muistaa ennen näyttelyä ja sen aikana välttää värjäävien ruokien antamista marsulle. Itse laitoin aikoinani marsuille juomaveteen Racing C -merkkistä c-vitamiinijauhetta. Sen oikeastaan ainoa huono puoli oli sottaavuus. Marsun suupielet (tai mitä osia se nyt ikinä keksiikään suutinta vasten kihnuttaa) muuttuvat oransseiksi tai vaaleanpunaisiksi ja se väri ei tahdo lähteä millään.

En pidä jalostus- ja näyttelyeläimiä erikseen, vaan kukin käy näyttelyissä ja/tai tekee poikaset kykyjensä/taipumustensa mukaan. Valitsen kotiin jäävät eläimet mahdollisimman standardin mukaisesti. Ainahan ei ole valinnan varaa, vaan kotiin pitää valita joko pyöreäpäinen ja pienikorvainen tai isokorvainen ja pitkäpäinen… Silloin se yhdistetään sellaiseen eläimeen, jolla ei olisi vastaavia vikoja.

En ole havainnut marsuilla olevan perinnöllisiä luonnevikoja ja eivätkä nämä sen kummemmin sairastelekaan, toki nämä seikat tulee ottaa huomioon, jos kohdalle sattuu. Enemmän pew-kasvattajaa kuitenkin työllistänevät korvataitteet. Itse kiinnitän huomiota myös eliniän pidentämiseen, mutta sehän on vähän sellainen asia, johon pystyy paneutumaan vain viiveellä, koska poikasia teetettäessä ei voi ilman ennustajan taipumuksia tietää, kuinka vanhaksi toinen aikoo elää. ;) Tässä voisi olla apua lemonista, koska niiden sukutaulut ovat täynnä pitkäikäisiä saffroneita.

Suomesta löytyy jonkin verran eri linjoja, että sisäsiitosta pystyy välttämään, mutta se vaatii aikalailla sukutaulujen tarkistelua. Joskus on tarpeen käyttää jotain muuta väriä ja suosituinhan tässä lienee cream, tosin ne tahtovat olla jo valmiiksi samaa sukua pewien kansa. Tässäkin suhteessa olisi hienoa, jos lemoneita olisi olemassa! Melkein kaikkien suomalaisten pewien taustalta tuntuu löytyvän Andien Rock A Billy. Toivottavasti se on hieno marsu, kun siihen väki joutuu mennen tullen linjaamaan. :)

Itse pidän pewien luonteesta todella paljon. Niiltä löytyy sitä särmää enemmän kuin saffroneilta, mutta ei kuitenkaan abymaiseksi kiukutteluksi asti. Pewit ovat itsevarmoja marsuja, jotka ottavat lauman johtajuuden luontevasti haltuunsa olematta kuitenkaan tyranneja. Pewit ovat rauhallisia ja mukavuudenhaluisia käsiteltäessä, lemmikkinä suorastaan uskollisia omistajalleen.

Tällä hetkellä meillä on 8 pewiä, joista 2 on englannin crestejä. Dewejä löytyy 4, joista yksi on englannin crest. Satiineja en enää aktiivisesti yritä saada aikaiseksi, mutta silloin tällöin niitäkin tupsahtelee.

Kiitokset lähetetään vielä Anniinalle ja äiteelle hoitoavusta, Petralle yhteistyöstä ja Hannalle ja muille hienoista eläimistä! :)

Artikkelit

© Anemoneniitty.net, 4.10.2009 23:02 Validated by HTML Validator (based on Tidy)