*Suomalaisten kasvien syöttäminen*

Teksti: Katriina & Leena Hautala

Julkaistu: Rodentia 2/11

Tämä artikkeli on koottu ja muotoiltu Jurvassa kesällä 2010 pidetyn jyrsijäleirin kasvitietoiskun materiaalista. Kurssilla näytettiin tietokoneelle tallennettuja kuvia kaikista kasveista, mutta en nyt lähtenyt paisuttamaan tätä pitkää juttua useilla kuvilla, koska ne oli kopioitu ympäri nettiä. Kuvia löytyy kuitenkin helposti sivukaupalla laittamalla Googlen kuvahakuun kasvin nimen. Ja jos sillä tavalla ei löydy, niin viimeistään selvittämällä kasvin tieteellinen tai englanninkielinen nimi vaikkapa Wikipedian avulla, niin kyllä löytyy! [ohje] Laitamme tämän artikkelin myös omien kotisivujemme anemoneniitty.net Tietopakettiin niin, että kaikista kasveista on linkit kuviin.

Myrkyttömät marjat

Melkein kaikki marjat ovat myrkyttömiä ja jopa hyvinkin vitamiinirikkaita, mutta harva hoksaa niitä hyödyntää kanien ja jyrsijöiden ruokinnassa. Kaikki eläimet eivät niitä haluakaan syödä suoraan poimittuina. Marjoja voi kuitenkin sekoittaa vaikkapa kuivattuna siemenseokseen tai soseutettuna puuroon. Huomioitavaa on, että lähes poikkeuksetta koko kasvi on myrkytön, ja oksat sopivat jyrsimiseen ja lehdet naposteltavaksi tuoreina tai kuivattuina.

ARONIAT ovat niitä mustia marjoja, joita pensasaidat pullistelevat kesällä väärällään, mutta harmi kyllä moni jättää marjat puskiin. Marja-aronian marjoissa on paljon c-vitamiinia. Koristearonian marjat ovat myös syötäviä, mutta pienempiä.

HERUKAT eli ”viinimarjat” (musta-, puna-, valko- ja viherherukka). Marjoissa on runsaasti B-, C-, D-vitamiinia, runsaasti kivennäis- ja hivenaineita (kuten kalsium), tärkkelystä, hedelmäsokeria yms. Varsia voi antaa jyrsittäväksi, mutta eivät maistu niin hyvin kuin lehtipuiden/pensaiden oksat. Lehdistä voi hauduttaa myös ihmisille teetä sekä tehdä mehua!

JUOLUKKA on hieman mustikan näköinen myrkytön marja. Se sisältää runsaasti C-vitamiinia, jopa moninkertaisesti mustikkaan verrattuna!

KARPALOSSA on D-, C- ja B-vitamiineja, sokereita ja kivennäis- ja hivenaineita. Mutta pohja, missä kasvavat, on ikävän upottava! Karpalo on nimittäin suokasvi.

KARVIAISEN marjassa on runsaasti B-, C-, D-vitamiinia, kivennäis- ja hivenaineita (kuten kalsium), sekä tärkkelystä, hedelmäsokeria yms. Marjoja voi kuivattaa, mutta vaatii pitemmän ajan kuivatukseen ja homehtuu helposti. Lehtiä ja varsia voi syöttää tuoreena, jos piikit ei tuota ongelmia.

KIRSIKAN lehti, varsi ja marja ovat myrkyttömiä. Marjan sisällä olevasta kivestä meillä ei ole tietoa. Kirsikoita sisältävä ruokavalio tehostaa vastustuskykyä, alentaa flunssariskiä ja verenpainetta, sekä vähentää tulehduksia ja diabeteksen riskiä. Sisältää C-vitamiinia ja mangaania.

LAKKA eli “hilla, suomuurain, valokki” jne. Runsaasti C-, D- ja B-vitamiineja, sokereita ja hiven- ja kivennäisaineita.

MANSIKAN marjassa on paljon D- ja B-vitamiinia, hieman C-vitamiinia. Paljon kivennäis- ja hivenaineita. Lehtiä ja rönsyjä voi syöttää eläimille. Marjoja on vaikea kuivattaa, koska ovat niin mehupitoisia, mutta koska marja ei ole niin hapan kuin useimmat muut, niitä eläimet voivat syödä paremmin tuoreena. Niitä voi säilöä pakastettuna ja lehdistä voi hauduttaa myös teetä! Samoin ahomansikka eli “metsämansikka” on myrkytön.

MUSTIKASSA on D-, B- ja C-vitamiinia, sokereita ja hiven- ja kivennäisaineita. Marjat auttavat löysään vatsaan rauhoittavasti. Lehtiä ja koko varpua on käytetty rakkovaivojen, keuhkoputkentulehduksen ja sokeritaudin hoitoon.

ORAPIHLAJASTA Lönnrot mainitsi marjojen käyneen katovuosina leipätaikinan jatkeeksi. Paikoin niistä on valmistettu mehua.

PIHLAJAN marjoissa on paljon C- ja D-vitamiinia. Marjoja voi kuivattaa esim. siemenseokseen. Lehtiä voi syöttää sellaisenaan. Puuroon voi sekoittaa tuoreitakin marjoja ja lehtiä. Sellaisenaan tuoreet marjat tuskin kelpaavat, mutta hiukan kuivahtaneena alkavat kelvata.

PUOLUKKA sisältää sokereita, hiven- ja kivennäisaineita, C-, B- ja D-vitamiinia. Marjat auttavat myös kovaan vatsaan. Varpuja voi syöttää, mutta niiden runsas poimiminen ei ole suositeltavaa seuraavan vuoden sadon vaarantumisen takia.

RUUSUJEN marjoissa on paljon hedelmäsokeria ja seleeniä. C-vitamiinia on aika vähän, mutta D- ja B-vitamiinia löytyy. Voi kuivattaa siemenseokseen tai syöttää tuoreeltaan. Kurttulehtiruususta tulee parhaat ruusunmarjat eli kiulukat. Marsut ja kanit saattavat syödä kasvin muitakin osia, esim. nuoret harvapiikkiset oksat maistuvat.

TYRNIN arvostetuissa marjoissa on C-, D- ja B-vitamiinia sekä kivennäis- ja hivenaineita.

VADELMASSA on mainiosti D-, C- ja B-vitamiineja, kivennäis- ja hivenaineita, sokereita. Varret ja lehdet maistuvat hyvin eläimille tuoreena! Lehdistä voi hauduttaa myös teetä!

VARIKSENMARJAT sisältävät runsaasti vitamiineja ja kuituja ja niiden kokonaisflavonoidimäärä on suurempi kuin millään muulla kotimaisella marjallamme. Pohjoisen kansoille variksenmarja on ollut kautta aikojen tärkeä C-vitamiinin lähde ja mauste.

Puut ja pensaat:

Huomaa, että oksat kannattaa tarjoilla lehtineen tai kuivattaa kerpuiksi talven varalle! Lehdet pysyvät parhaiten kiinni, kun oksat kerää pari viikkoa ennen – jälkeen juhannuksen.

HAAPA on myrkytön ja monet kanit ja jyrsijät suosivat nimenomaan tätä vaaleaa ja pehmeää puuta jyrsimispuuhissaan.

KATAJA on myrkyllinen, mutta pieni määrä ei ole vaaraksi.

KOIVU on myrkytön. Erityisesti lehtevien koivunoksien kuivattaminen kerpuiksi pikkueläimille on suosittua. Lehtiä käytetään ihmisilläkin teehen ja salaatteihin. Mahlasta tehdään juomia terveysvaikutusten vuoksi.

KUUSEN ja MÄNNYN oksat ja neulaset maistuvat varsinkin tuoreina erityisesti kaneille ja marsuille. Lisäksi niiden tarjoilu tuo raikkaan tuoksun eläinhuoneeseen. Kävyistä voi saada virikkeitä pienemmille jyrsijöille. Nälkävuosina tehtiin männystä pettuleipää ihmisten ruoaksi. Kuusen vaaleat kärjet eli kerkät ovat sellaisenaan maistuvia ihmissuuhunkin ja niistä tehdään mm. siirappia.

LEHMUS ja LEPPÄ (se poimulehtinen!) ovat myrkyttömiä. Yllättävää kyllä myös VAAHTERA on myrkytön.

LUUMUN ravintoarvo on tuoreena olematon, mutta kuivattuna sisältää hiilihydraatteja eli sokereita, kivennäis- ja hivenaineita, D-vitamiinia, jonkin verran C-vitamiinia ja joitain B-vitamiineja. Lehdet ja varret voi syöttää myös eläimille. Kivet voivat maistua kovimman purukaluston omaaville kaneille ja jyrsijöille, esim. kesyrotille.

OMENAN hedelmässä on C-vitamiinia ja jonkin verran K-vitamiinia, muttei juuri mitään muuta. Hedelmän voi kuivattaa viipaloimalla. Kuivatun hedelmän kaikki arvot nousevat huomattavasti: sokeripitoisuus, kivennäis- ja hivenaineet, D-vitamiini! Lehtiä ja oksia voi antaa eläimille, kun omenapuuta karsitaan.

PAJU auttaa särkyyn, sodanaikana on käytetty pajunkuoriteetä kuumeeseen jne. Suosittu virike pikkueläimillä. Lehmillä parantaa maidontuotantoa luontaisesti, joten ehkä sitä kannattaisi suosia myös pienempien emojen ruokavaliossa.

SYREENIÄ ei ole luokiteltu myrkylliseksi.

TAMMI on myrkyllinen, pienen määrän syöminen ei ole vaarallista.

TUOMI on myrkyllinen! Kasvustoa ei suositella syötettäväksi, marjoissa on myrkkyä. Nuorena saattaa olla hankala erottaa pajusta, mutta hajusta tunnistaa, sillä tuomessa on kitkerä haju. Lehdet ovat pyöreät päistään ja pajulla ne ovat pitkulaiset ja kiiltävät vahapintaiset.

Putket:

Koiranputken näköisiä kasveja on monta ja ne ovat aika vaikea erottaa toisistaan ilman asiaan perehtymistä. Osa niistä on myrkyllisiä, ja koska eläimet eivät niitä myrkyttömiäkään mielellään syö eikä niillä ole pahemmin mitään terveysvaikutteita, niin kaikki putket voi jättää suosista tienposkeen.

HUKANPUTKI on myrkyllinen ja 5-200cm korkea.

KARHUNPUTKI on myrkytön. Sen juurta on käytetty lääkkeenä ja nälänhädän aikana ravinnon lähteenä.

KAUKASIANJÄTTIPUTKI eli ”jättiputki”, jonka leviämisestä mummot valittavat lehtien mielipideosastoilla. Kasvi on iholle myrkyllinen, seuraa palovammaa muistuttava ihottuma. Outoa kyllä, Venäjällä syötetään lehmille yleisesti rehuna, ja maistuu hyvin lampaillekin.

KOIRANPUTKI on 50-150 cm korkea. Sanonta ’lykätä koiranputkea’ viittaa kuolemaan, mutta koiranputki ei suinkaan ole myrkyllinen: sen nuoret, miedonmakuiset lehdet soveltuvat vaikkapa keittoihin, ja palsternakkamaista juurtakin sopii käyttää. Yleensä kanit ja marsut kieltäytyvät kohteliaasti syömästä koiranputkea, mutta saattavat nyppiä nekin suuhunsa viimeisenä.

MYRKKYKEISO on hyvin myrkyllinen 50-150cm korkea kasvi, joka kuuluu Suomen pahimpiin myrkkykasveihin. Sen uhreina on kuollut karjaa ja lapsia, jotka ovat joskus syöneet kasvin makeita juurakoita. Kasvin syöminen johtaa epileptiseen kohtaukseen, hengityselinten lamaantumiseen ja kuolemaan. Jotain voi jo päätellä siitä, että kasvin muita nimiä ovat keisanputki, keisonputki, keisoputki, vesiputki, villiputki, velhonputki, myrkkyputki ja eläintenmyrkky. Kasvilla on myös lääkinnällisiä ominaisuuksia, mutta nykylääketieteessä sillä ei ole käyttöä.

MYRKKYKATKO on myös erittäin myrkyllinen 50-150 cm pitkä kasvi. Hedelmissä oleva myrkky saa aikaan hengityslihasten lamaantumisen ja sydämen pysähtymisen. Erottuu koiranputkesta varresta, joka on sileä ja punatäplikäs sekä rehevä alapäästä. Se on ylhäältä uurteinen ja runsaasti haarainen. Tuntomerkkejä ovat myös sen kissanvirtsaa muistuttava haju.

Heinät:

Heinät ovat myrkyttömiä.

HIETAKASTIKKA on hyvin korkea ja suuren röyhyn tekevä heinä, jota näkee monesti koristeellisina mättäinä kuivilla tienvarsilla.

JUOLAVEHNÄÄ pidetään rikkakasvina. Sen tähkä on vähän kuin laiha vehnä. Yleinen ja runsas koko maassa, etenkin nurmissa ja kevätviljapelloissa.

NURMILAUHA on hyvin ohut heinä, mutta tekee sitäkin määrätietoisemman mättään. Me ihmiset varmasti ajattelemme, ettei maksa vaivaa poimia, mutta ainakin lampaat pitävät siitä aivan erityisesti.

RÖLLIT ovat myös ohuita heiniä, niillä on hienorakenteinen röyhy.

TIMOTEI eli ”nurmitähkiö, heinä elukoille” on se mitä kanien ja marsujen ruokaheinä pääasiassa pitäisi sisältää. Se on leveälehtinen, mätästävä rehuheinä. Kasvien kypsyysaste vaikuttaa niiden energia-, valkuais- ja kuitupitoisuuteen. Kun tähkä ei ole vielä näkyvissä, kasvin ravintoarvo on suurin. Kasvin kypsyessä sen ruokinnallinen arvo laskee. Nuoressa ruohossa on vähän kuitua ja paljon energiaa ja valkuaista. Jos kasvustoa niitetään tai laidunnetaan, pysyy se lyhyenä ja myös ravintoarvo hyvänä. Kun kasvi kypsyy, kuitupitoisuus kasvaa ja samalla laskee ja myös vähemmän energiaa on saatavilla.

Nurmikon kaverit:

MAAHUMALA on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita. Itse asiassa sitä voi käyttää salaattien ja oluen mausteena. Lehdet ovat piparkakkureunaiset ja pikkukukat ovat violetit. Kasvi on matala maanpeitekasvi ja kun sitä joutuu mukaan ruohoa poimittaessa, voi tuntea mintun tuoksun.

PIHATATAR on myrkytön, pitkin maata suikertava kasvi, jolla on pieniä lehtiä pitkin vartta.

PIHARATAMO on myös myrkytön. Murskattuja lehtiä on käytetty ulkoisesti ihottumien, finnien, nokkosen pistosten yms. hoitoon.

VALKOAPILA on kanien ja marsujen kestosuosikki. Lehdissä on runsaasti C-vitamiinia ja valkuaisaineita. Jälkimmäisen vuoksi ylenpalttista annostelua kannattaa varoa tiineiden marsujen kohdalla tiineysmyrkytyksen ehkäisemiseksi. Ihmisille nuoria lehtiä voi käyttää salaateissa, keitoissa ja muhennoksissa. Pääjuurta on käytetty maittavana mutta sitkeänä juureksena. Sillä voi herkutella intiaanien reseptin mukaan: juuret keitetään höyryssä ja syödään sormin voisulaan kastettuna. Kukista saadaan teetä, jota on virtsaneritystä lisäävän vaikutuksensa takia käytetty rohdoksena reumaan ja kihtiin. Sitä pidetään myös kehoa vahvistavana ja yleiskuntoa kohentavana. Kukkia ja lehtiä on käytetty hätäravintona leivän jatkeena.

Rikkakasvit:

HEVONHIERAKKA näyttää nuorena voikukan oudolta serkulta, ennen kuin sille kasvaa varsi ja kukinto. Pienet määrät syötettynä ovat vaarattomia.

JAUHOSAVIKKA eli ”savipää, jauhopää, savikko” kasvaa kasvimailla, kukkapenkeissä ja perunapelloilla. Aika helppo poimia maasta olemattoman juuristonsa vuoksi ja maistuu eläimille. Sormiin tulee jauhoinen tunne latvasta.

KIRJOPILLIKE eli ”pilliäinen” on myrkytön. Yleensä se esiintyy pellossa, kukkapenkissä tms. harvalukuisena. Kasvi näyttää nokkoselta, jolla on kelta-violetit kukat.

KÄRSÄMÖT ovat myrkyttömiä. Siankärsämö on myös ollut yleisesti tunnettu rohdoskasvi. Siitä puristettua mehua on käytetty kansanlääkinnässä mm. haavojen hoitoon. Toinen kärsämölaji on ojakärsämö.

NIITTYLEINIKKI on kani- ja marsuihmisen inhokki, sillä se valtaa pikkuhiljaa itselleen kotipihasta parhaat ruohopaikat, jonka jälkeen nurmi muuttuu vähitellen kelvottomaksi heinänkeruupaikaksi eläimille. Suuret määrät aiheuttavat limakalvon ärsytystä.

NOKKONEN on kaikkien ikävä tuttava, mutta se on terveellistä ja paljon rautaa ja C-vitamiinia sisältävää. Sitä voi kuivattaa muutaman päivän tai keittää ja sekoittaa puuron sekaan pikkujyrsijöille. Eläimet oppivat syömään sitä tuoreenakin, koska se ei polttele suussa. Saa rautaa, joten synnytyksen jälkeen hyvästä, jos
on menettänyt verta.Tiineysaikana helpottaa turvotusta poistamalla nestettä.

PELTOKORTE on nivelikäs kasvi. Se on myrkyllinen, mutta ennen kuin tiesimme tästä, meillä tätä on eläimille syötetty paljonkin ilman näkyvää vaikutusta, koska se viihtyy voikukka-apajallamme.

PELTO- ja PIHASAUNIO: Ensimmäinen muistuttaa päivänkakkaraa ja jälkimmäinen pietaryrttiä eli nappikukkaa, mutta ovat paljon pienempiä. Voimakas kamomillan tuoksu koskettaessa kasvia. Kasvi aiheuttaa lähinnä paikallisia ärsytysoireita.

VESIHEINÄ eli ”pihatähtimö tai vesikrassi” on myrkytön, mieto salaattikasvi, joka sisältää melko paljon rautaa, ja sitä käytetäänkin anemian torjumiseen. Sitä voi antaa pikkujyrsijöillekin vaikkapa matkustuksen ajaksi. Kanit ja marsut eivät oikein osaa arvostaa tätä terveellistä kasvia, mutta syövät sitten kun herkumpaa ei ole saatavilla.

VOIKUKKA on kani- ja marsumaailman C-vitamiinipitoinen hittituote. Koko kasvi on syötäväksi kelpaava. Juuri on hieman porkkanamainen, mutta vaatii aluksi eläimiltä totuttelua ajatukseen, sen jälkeen maistuu hyvin! Lehtiä voi myös kuivattaa talveksi kaneille ja jyrsijöille. Voikukanlehden avulla voi saada ennakkoluuloisimmankin eläimen syömään vilustumis- tai matolääkkeensä. Ihmisille voikukasta voi tehdä salaattia, teetä, simaa, viiniä, kahvinkorviketta… Vanhemmista lehdistä tehdään ruokaa pinaatin tapaan. Jos voikukan peittää ämpärillä, sen lehdet ovat salaatissa vähemmän kirpeitä, mutta ravintoarvo laskee ilman auringonvaloa.

Tienvarsien koristeet:

HIIRENVIRNA eli ”hiirenherne” on myrkytön. Sen erottaa myrkyllisestä kaveristaan niittynätkelmästä violettien kukkiensa ansioista.

HUOPAOHDAKE eli ”karriainen”, se jolle tulee isona lila kukka, joka muistuttaa partasutia. Nuorena kasvi muistuttaa hieman voikukan lehtiä, jossa on piikit reunoissa. Maistuu kaneille ja marsuille oikein hyvin piikeistä huolimatta! "Vanhan" kasvin kovat varret saattavat jäädä syömättä.

KISSANKELLO ja muut Campanula-suvun kellokasvit ovat myrkyttömiä.

LEMMIKIT ovat myrkyttömiä.

LESKENLEHTI on myrkytön kevään ensimmäinen keltaisena kukkiva kukka pellonpientareilla ja tienvarsilla. Lehdet ilmestyvät kukinnan jälkeen. Lehtiä ja juuria on käytetty hengityselinten vaivoihin sekä haavojen ja iho-ongelmien hoitoon.

LUPIINI on myrkyllinen. Yli 2 palkoa syöneelle ihmisellekin tulee syöttää lääkehiiltä!

MAITOHORSMA eli ”rentunruusu” on myrkytön, mutta kanit ja marsut jättävät yleensä kovat varret syömättä, jos on herkullisempaakin tarjolla. Eräs kasvattaja kertoo kotisivuillaan tekevänsä hamstereilleen joka kesä horsmaviidakon näiden häkkeihin. Kevätversot kelpaavat ihmisellekin syötäväksi parsan tapaan.

MESIANGERVO on myrkytön Pohjanmaan maakuntakukkamme. Se on melko korkea ojassa kasvava kasvi, jolla on suuri ja hento kukinto, joka muodostuu vaaleankeltaisista pikku kukkasista. Aromaattisen tuoksunsa vuoksi kasvin lehtiä ja kukintoja on käytetty viinin ja oluen maustamiseen.

NIITTYNÄTKELMÄ on hiirenvirnan näköinen keltakukkainen kasvi. Myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen ei ole vaarallista.

OSMANKÄÄMI on myrkytön kasvi, jonka kukinto on tummanruskea patukka. Tämä viihtyy kosteissa paikoissa. Juurakosta on tehty hätäleipää.

PELTOUKONNAURIS on myrkytön keltakukkainen kasvu.

PIETARYRTTI eli ”nappikukka” on myrkyllinen, mutta pieni määrä ei ole vaaraksi.

PUJO on myrkytön ja nuoria lehtiä on käytetty ihmistenkin ruoaksi.

PUNA-APILASTA kani- ja jyrsijäihmiset ovat tottuneet varoittamaan sen tuottavan kaasua eläinten vatsaan, mutta emme löytäneet mistään lähdettä, joka olisi tukenut tätä väitettä, joten annos pitäisi kai olla hyvin suuri tai se ei pidä edes paikkaansa? Sen sijaan löysimme tekstejä, jonka mukaan puna-apila on maailman tärkeimpiä rehukasveja ja timotein ohella myös kotoisten kylvönurmiemme tärkein laji. Se on ravintoainekoostumukseltaan erinomaista rehua karjalle, mutta sopii ennakkoluulottoman ihmisenkin syötäväksi salaatteihin, keittoihin ja muhennoksiin. Onpa apilankukkateen on todettu vaikuttavan limaa irrottavasti, virtsaneritystä lisäävästi, tulehduksia estävästi ja antiseptisesti.

SUOLAHEINÄ eli ”heppaherainen, heraruoho” on nimensä mukaisesti mukavan suolaiselta maistuva kasvi. Pienet määrät ovat vaarattomia. Aiheuttavat mahan ärsytysoireita runsaasti syötyinä, suuret määrät jopa munuaisvaurion. Jos kasvia on syöty runsaasti, annetaan maitoa tai kalkkitabletteja ja lääkehiiltä. Suola- heinää saattoi myös leipoa leivän jatkeeksi kovina aikoina.

Metsän asukit:

KANERVAA on tyypillisesti suositeltu annettavaksi kaneille ja jyrsijöille nakerrettavaksi, mutta se on myrkyllinen. Pieni määrä ei selvästikään ole vaarallinen, ihan jo koska lemmikkimme ovat pysyneet hengissä.

KIELO on varsinkin lapsille ja kotieläimille vaarallista. Tästä huolimatta kieloa on käytetty luonnon lääkkeenä vuosisatojen ajan.

KÄENKAALI eli ”ketunleipä” on maistuva apilan näköinen pikkukasvi, jolla on valkoinen kukka. Pienet määrät ovat vaarattomia, mutta runsaammin syötynä voivat aiheuttaa vatsaoireita. Jos kasvia on syöty runsaasti, annetaan maitoa tai kalkkitabletteja ja lääkehiiltä, koska suuret määrät voivat aiheuttaa munuaisvaurion.

SANIAISET ovat myrkyttömiä ja kookkaita, sulkamaisia kasveja.

SUOPURSU on myrkyllinen. Siitä on ennen tehty olutta, mikä meni hyvin päähän!

Wikipedia-ohje:

Kasvin tieteellinen tai englanninkielinen nimi on helppo selvittää Wikipedian avulla näin:

Linkkejä:

Hevosille myrkylliset kasvit pätevät pienempiinkin: www.luontoaidinhevoset.com/10

Elintarvikkeiden koostumustietopankki; vitamiinit yms: www.fineli.fi/

Paljon kasvien kuvia: sakari.kuvat.fi/kasvio2/aakkosellinen.html

Myrkylliset ja myrkyttömät kasvit, Myrkytystietokeskus: www.hus.fi/default.asp?path=1,32,660,548,644,3818,2260,26270

Artikkelit

© Anemoneniitty.net, 21.07.2011 21:34 Validated by HTML Validator (based on Tidy)