*Seeprahiiret*

Teksti: Katriina Hautala
kuvat:Wikimedia Commons
lähteet:Wikipedia, Nettihaisuli
Rodentia 3/13

SEEPRAHIIRI pähkinän kuoressa:
Latinaksi: Lemniscomys barbarus
Wikipediassa: raitahiiri
Nimistötoimikunnan ehdotus: marokonraitahiiri
Alkuperä: Pohjois- ja Keski-Afrikka
Elinympäristö: kuivat tasangot ja pensaikkomaat, ruohikko- ja pensassavannit, puoliaavikot
Aktiivisuus: liikkuu sekä päivällä että yöllä
Luonnollisen värin nimitys: normal
Muut väritykset: banded (kuvio)
Elinikä: 3-5v
Paino: 25-40g
Lajiyhdistys: Suomen Näyttely- ja Lemmikkihiiret
Kasvattajalista: Sakuran, Valhallan
Näyttelyt: voi osallistua pet-luokkaan
Naaraan astutusikä: 1v
Kiima: 6 päivän välein
Tiineys: 28 päivää
Poikuekoko: 4-5kpl (jopa 12kpl)
Vastasyntynyt poikanen: 3g, raidat erottuvat
Luovutusikä: 2kk
Sukukypsyys: 2kk
Hinta kasvattajalta: 13-25€
Alaheimo: Varsinaiset hiiret ja rotatLemniscomys barbarus 02 fcm

Seeprahiiri on tavallista kesyhiirtä suurempi, kuitenkin maksimissaan pienikokoisen gerbiilinaaraan kokoinen. Se on kropaltaan hiirtä tiiviimpi ja virtaviivaisempi, joten siitä tuntuu olevan aika vaikea saada otetta, jos eläin on vielä arka. Nimi tulee tietenkin siitä, että seeprahiiren harmaanruskeaa turkkia koristaa päästä häntään kulkevat, mustat ja kermanvaaleat raidat. Häntä on kroppaa reilusti pidempi, eikä se kestä nostamista.

Minulla on ollut seeprahiiriä ensimmäisen kerran 1990-luvun loppuvuosina, kun etsin vielä omia muunnoksiani kokeilemalla kasvatella vähän yhtä jos toista... Ensimmäiset seeprahiireni Roxy ja Roxana tulivat meille Seinäjoen edesmenneestä eläinkauppa Korallista. Mielipiteet Korallista vaihtelivat varsinkin tuohon aikaan, mutta koska seeproja oli todella vaikea saada, en voinut olla käyttämättä tilaisuutta hyväkseni, kun sinne saapui jostain suurehko "erä" seeprahiiriä.

Ostin muka uroksen ja naaraan aikeissani kokeilla niiden kasvatusta, mutta myöhemmin ne ilmenivätkin molemmat uroksiksi. SNL:n sivuilla sanotaan, että vankeudessa urokset ovat reviiritietoisia ja mahdollisesti erakkoja. Toisaalla päin sivustoa taas sanotaan seepran olevan sukupuoleen katsomatta lajitoveriaan sukiva parieläin. Omat kokemukseni antaisivat aihetta uskoa jälkimmäiseen, sillä huomasin omieni olevan molempien uroksia vasta aikani
ihmeteltyäni, kun poikasia ei synny. Olin kyllä hyvin tietämätön, sillä netti ei ollut vielä yleisessä käytössä, joten tiedot perustuivat lähinnä jäsenlehdissä ilmestyviin artikkeleihin. SNL:n sivujen mukaan, pariskuntaakin yhdistettäessä, uros laitetaan aina naaraan häkkiin, ja silti uros saattaa tappaa naaraan... Olipahan meillä morsiolla hyvä säkä, nääs palautin toisen uroksista ja sain tilalle naaraan. No, sekin oli uros, mutta jossain vaiheessa joka tapauksessa sain naarasseeprankin joltain kasvattajalta, ja latoin sen meillä ennestään asuvan uroksen häkkiin... Ei tullut tappelua, saati murhia, mutta ei kyllä poikasiakaan...

Asunnoksi SNL suosittelee 80l akvaariota/terraa, johon mahtuu seepra kavereineen. Pohjapinta-ala on tärkeämpi kuin korkeus, vaikka seepra pystyy Wikipedian mukaan hyppäämään 40-50cm korkeuteen. Vaikka seepra viihtyy luonnossa pensaiden oksilla jne, häkki ei ole suositeltava, koska seepra voi loukata käpälänsä kaltereissa. Minulla oli aluksi käytössä todella pieni häkki, jossa verkosta tehty parvi, ja parvella ruokakipot. Parvelle vei metalliset tikkaat. Muistan, että seeprat eivät juuri koskaan olleet parvella, ja saattoivat jopa olla syömättä, ennen kuin ymmärsin tarjota ruoan alas!

Ruokinta oli ehkä ainoa asia kohdallaan ekoilla seeproillani, jos kupin sijaintia ei lasketa. Ruokavalio nimittäin on pitkälti sama kuin tavishiirillä: hiirirotta-pelletti/siemenseos, joskus kasviksia, puuroa jne. Kalkin ja maitotuotteiden osuus on tärkeä tiineenä ja poikasilla. Seepra kaipaa myös kuivaa heinää.

Luonteeltaan seeprahiiri on kiltti, mutta se pitää aina kesyttää luottaakseen ihmiseen. Seepra kun on ollut vasta 90-luvulta lemmikkinä. Seepra napataan kämmenten muodostamaan kuppiin, ja annetaan seistä ja liikkua kämmenellä vapaasti. Seepra tuntuu seisovan korkealla jalkojensa päällä verrattuna muihin jyrsijöihin, jotka "makaavat" kädellä melkeinpä mahallaan. ;)

Muihin hiirilajeihin verrattuna itse pidin seepraa lähinnä hiljaisena seinäruusuna kuin reviiritietoisena teurastajana. Jossain vaiheessa nimittäin sain älynväläyksen laittaa samaan terraarioon 2 seepraa, 2 okaa ja 2 tavallista hiirtä. Muistaakseni silloin sanottiin hiirilajien yhdistelyn olevan ok, jopa kääpiöhamsuihin, jos tulevat juttuun. Meillä homma taisi mennä pieleen siinä kohtaa, että kaikki nuo olivat uroksia... Toinen tavishiiristä, pieni uomalaistyyppinen
testosteronihirmu, jahtasi okahiiriä ympäri terraa. Näyttelylinjainen hiiri ihmetteli tapahtumia monttu auki, ja seeprahiiret yrittivät muuttua näkymättömiksi. Hajotin tietysti "lauman" pian!

Viimeinen seeprani tuli meille pitkän tauon jälkeen eläkekotiin. Kyseessä oli vuonna 2006 syntynyt uros, Valhallan Abaronye "Roni". Roni ei ollut mikään ihmisrakas seepra, mutta toivottavasti sillä oli meillä kivempaa kuin aikaisemmilla seeprapoloisilla, joita en osannut vielä hoitaa kunnolla.

ZebraMouse

Artikkelit

© Anemoneniitty.net, 15.05.2015 23:26 Validated by HTML Validator (based on Tidy)