*Rotta-kokemuksia*

Teksti ja kuvat: Katriina Hautala

Julkaistu Rodentiassa 4/11

Viivi ja siskonsa Dooris saapuivat ensimmäisinä rottina elämääni syyskuussa 2010, kun heidän entinen omistajansa Heini Mainninen joutui tytöistä luopua. Otin tytöt asumaan rivitalokämppääni useastakin syystä. Ensinnäkään rotat eivät vanhempieni villirottakokemusten ansiosta olleet tervetulleita lapsuudenkotiini, jossa suurin osa muista häkkieläimistäni yhä asuu. Toisekseen rottien vaatima iso häkki ei millään mahtuisi eläinhuoneeseen. Tärkein syy kuitenkin oli se, että halusin vihdoin päästä tutustumaan kunnolla rotan kaltaisten valloittavien eläinten maailmaan, olinhan odottanut tätä tilaisuutta jo vuosikausia. Olin jopa säästänyt vanhat papukaijahäkit vintillä tulevaisuuden rottaystäviäni varten. Neidit saivatkin heti isomman häkin asuttavakseen.

Viivi sai näyttelynimekseen Willow ja Dooriksesta tuli Pikku-Dorrit, molemmat ovat mukavien elokuvien nimiä. Viivi oli siskoksista kesympi ja parempi käsitellä. Dooriksella oli kuitenkin aina parempi lihaskunto, joten näyttelyt olivat aina jännittäviä, että kummasta kulloinenkin tuomari tykkää enemmän. Värivirheiden takia tytöt osallistuivat vain pet-luokkaan.

Eräästä näyttelyreissusta on erityisen hauska muisto. Olin menossa Lailan kanssa 30.1.11 Ilmajoelle SKY:n, EPJY:n ja Estekanien yhteisnäyttelyyn. Laila ajoi ja minä istuin vieressä, eläimet olivat takapenkillä, myös Viivi ja Dooris oli pakattu mukaan. Juteltiin jotain ja yhtäkkiä Laila sanookin: ”Hei, mun olkapäällä on muuten rotta!” Ensin hän oli automaattisesti ajatellut, että ne on koiran viikset, jotka hän tunsi kaulallaan, mutta tajusi sitten, että eihän
koira ole edes mukana. Viivi oli irrottanut boxin katossa riippuvan juomapullon ja tullut sen aukosta Lailan olkapäälle ilmeisesti neuvomaan, kuinka pitää ajaa varovasti, oli nääs niin liukasta, että auto lähtikin jossain vaiheessa vähän omille teilleen.

Rottahan kaipaa aika paljon puunausta ennen näyttelyä, vähän kuin marsu! Kynnet leikataan, turkki pestään ja tarvittaessa jopa trimmataan vanhoja pitkiä karvoja pois, häntä rasvataan. Itse huomasin aika toimivaksi rypsiöljyn, joka levitetään häntään ”vastakarvaan” vanhalla hammasharjalla. Harja voi irrottaa kuolleita suomuja ja öljy pääsee hyvin imeytymään niiden alle ennen kuin rasvattu häntä tahraa koko turkin, ja hännästä tulee myös pehmeä. Saatiin muuten kehuja! Rottien kanssa saa varoa kokoajan, etteivät ne vilustu. Itse laitoin rotat pesun jälkeen pyyhkeen kanssa boxiin ja käynnissä olevan kasvikuivurin päälle. Kun boxi on ylösalaisin eli ristikko on alla, niin kasvikuivurin kannesta vapautuva mieto lämpö pääsee märkään turkkiin käsiksi.

On erittäin tärkeää, että rotalla on lajitoveri tai useampi. Koska tytöt eivät olleet enää mitään nuorisoa, enkä halunnut toisen jäävän yksin toisen aikanaan kuollessa, tuli aika hankkia vanhoillepiioille pikkusisko. Meille muutti Maikkoolta rex-tyttö Den Glider In ”Iines”. Vaikka Viivi oli luonteeltaan aivan ihana ja Dooristakin pystyi vilkkaudestaan huolimatta käsittelemään, huomasin heti eron luottavaisuudessa, kun vertaa Iinestä käärmeenruokakasvattajalla alkunsa saaneisiin Viiviin ja Doorikseen. Suosikaahan tässäkin asiassa siis näyttely- ja lemmikkikasvattajia!

Iines otettiin hienosti vastaan. Aluksi Dooris vain kulki sen perässä muistutellen, että sitä ja sitä ei saa rikkoa. Iines vain oli vielä niin pieni, että se mahtui häkin pinnojen välistä, joten jouduin laittaa sen muutaman päivän ajaksi boxiin odottamaan, kun olen itse poissa kotoa. Viivin ja Dooriksen mielestä kuivat makaronit ovat herkkua, joten olen sekoittanut niitä hieman kuivamuonan sekaan. Kerran niitä oli lipsahtanut vähän enemmänkin, ja hienostuneempaan ruokavalioon tottunut Iines hajoili ruoka-automaatilla viskellen siemeniä menemään, kun mikään ei tuntunut olevan syötäväksi kelpaavaa. Minulla on käytössä metallinen siemenautomaatti, jonka ostin (kuva oikealla), koska rotat pissaavat ruokakuppiin.

Edellisenä päivänä Lapuan näyttelystä (22.10.2011), Viivi meni huonoon kuntoon. Se oli voimaton ja halusi vain nukkua. Olin varma, että se olisi nukahtanut viimeisen kerran, kun tulen näyttelystä kotiin. Näyttelyssä oli rotanpoikasia myytävänä ja ajattelin, että olisi parasta ostaa yksi, koska Dooriksellakin on jo ikää, ettei käy niin, että Iines jää yksin, ja mistä minä sille sitten yhtäkkiä lajitoveriksi muutun, kun harvemmin rottanäyttelyissä käyn. Valitsin näyttelyssä myytävistä naaraista punasilmäisen neidin, koska suosin aina punaisia silmiä. Lisäksi tällä kertaa en valinnut aivan vasta luovutusikään tullutta tenavaa vaan hieman isomman, ettei se pääsisi häkin pinnojen läpi. Ja niin tulin kotiin sievän Wandering Mistress-tytön kanssa. Viivi oli kuitenkin piristynyt kuolemisen sijaan ja tajusin omistavani yhtäkkiä 4 rottaa. :D

Olin tuolloin laittanut Facebookiinkin, että Viivi on kipeä, ja naapurin rouvakin kävi aina kysymässä, että miten Viivi voi. Tietenkin olin kiitollinen näistä melkein kahdesta ylimääräisestä kuukaudesta, jotka sain lahjana vielä viettää piristyneen Viivin kanssa. Mutta se aika oli vain lainaa, ja itsenäisyyspäivän aattona Viivi meni taas huonoon kuntoon. Se yritti liikkua häkin pohjalla, mutta se oli vain onnetonta ryömimistä. Oli tullut aika päästää pieni ystävä paremmille jyvämaille.

Kun vertaan näitä rottia hamstereihin, joista minulla on huomattavasti pitempi kokemus, rotat tuntuvat koiramaisilta ja hamsterit taas kissamaisilta. Rotat ovat aina ahneesti herkkujen perään ja niiden mielestä ihan kaikki on herkkua, mitä vain suuhunsa voi työntää. Kun häkin luukun avaa ja ne tietävät saavansa jotain suuhun pantavaa, niin tulevat kovalla ryminällä vastaan ja nappaavat herkun hampaisiinsa ja ryntäävät salamana jonnekin syömään sitä. Jos jokaiselle ei ole omaa namupalaa, niin syttyy sisällissota. Hamsterit taas nuuhkivat ja maistelevat ennakkoluuloisen näköisinä sapuskaa, onko se syömisen arvoista.

Rotat ovat aina iloisella tuulella ja niiden mielestä kaikki on hauskaa. Hamsterithan lähtevät todella hitaasti käyntiin herättyään ja muutenkin lämpenevät asioihin hitaammin. Rotat ovat myös ulospäinsuuntautuneita ja havainnoivat ympäristöä huomattavasti hamsteria enemmän, onhan niillä toki paljon parempi näkökyky. Rotan rinnalla hamsteri tuskin edes kunnolla ymmärtää, mitä sen ympärillä tapahtuu. Esimerkiksi jos koira on tarpeeksi ahne ja nopea, se ehtisi nielaista hamsterin ennen kuin se kunnolla ehtisi edes tajuta tapahtunutta. Mutta rotat kouluttavat koirat kyllä hyvin nopeasti tavoille nappaamalla niitä kirsusta, jos sitä työnnetään liian lähelle.

Rotat menevät mielellään hiusten alle ja lämmin rotta niskassa onkin mukava. En tiedä miten ne suhtautuvat normaaliin tukkaan, mutta rastatukassa on se ikävä puoli, että rottien mielestä rastoja on mukava nakertaa.

 

 

Rakas ensimmäinen rottani
Willow ”Viivi”
2.2.2010 – 5.12.2011
lopetettu sydänvaivojen vuoksi
Rakkaudella muistaen:
Kata, Heini, Dooris, Iines ja Mistress

Jos niin käy, että minusta tulee hauras ja heikko
ja kivut häiritsevät untani
Niin sinun on tehtävä mitä on tehtävä
Sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä.

Sinä tulet surulliseksi - minä ymmärrän.
Älä anna surusi estää sinua.
Sillä tänä päivänä, enemmän kuin koskaan ennen,
Rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan.

Meillä on ollut niin monta hyvää vuotta.
Tulevaa ei kannata surra.
Et haluaisi minun kärsivän,
Kun aika koittaa, anna minun mennä.

Vie minut sinne missä he auttavat minua,
Mutta, pysy luonani loppuun.
Ja pidä minua lujasti ja puhu minulle,
kunnes silmäni ovat sulkeutuneet.

Tiedän, että aikanaan, sinäkin huomaat,
Se on ystävyyttä, jota minulle osoitat.
Vaikka häntäni on viimeisen kerran heilahtanut,
Niin kivulta ja kärsimykseltä olen säästynyt.

Älä sure sitä että sen täytyy olla sinä,
jonka täytyy tehdä päätös.
Olemme olleet niin läheisiä - me kaksi näinä vuosina,
älä anna turhaan sydämesi itkeä.

(kirjoittaja tuntematon)

 

Ylimmässä kuvassa Viivi ja Iines

Keskellä Mistress

Alla Timi ja Dooris

Artikkelit

© Anemoneniitty.net, 27.08.2014 13:57 Validated by HTML Validator (based on Tidy)