*Väärinymmärretty puna-apila*

Teksti: Katriina Hautala
Rodentia 2/12, Papanaattori

Kani- ja jyrsijäihmiset ovat tottuneet varoittamaan puna-apilan tuottavan kaasua eläinten vatsaan, mutta mihin tämä ajatus perustuu? En löytänyt mistään lähdettä, joka olisi tukenut tätä väitettä. Päin vastoin! Kootessamme kurssimateriaalia Leena Hautalan kanssa Jurvan leirin yrttiluennolle, löysimme netistä tekstejä, joiden mukaan puna-apila on maailman tärkeimpiä rehukasveja ja timotein ohella myös kotoisten kylvönurmiemme tärkein laji. Se on kuulemma ravintoainekoostumukseltaan erinomaista rehua karjalle, mutta sopii ennakkoluulottoman ihmisenkin syötäväksi salaatteihin, keittoihin ja muhennoksiin. Sen on todettu vaikuttavan limaa irrottavasti, virtsaneritystä lisäävästi, tulehduksia estävästi ja antiseptisesti.

Päätin ottaa asian esille Facebookin ryhmässä ”Vapaata keskustelua kaniasioista” saadakseni asiantuntevampien kasvattajien mielipiteitä asiaan. Tämä artikkeli on kirjoitettu osin siltä pohjalta.

Monet kertovat syöttäneensä vuosikymmenet jo kanilassaan heinää, joka sisältää puna-apilaa. Eräs kasvattaja kertoo jopa keräävänsä sitä kaneille kuivatettavaksi. Yksi muistaa jossain kurssilla oppineensa, että varsinkin kuivattuna puna-apila olisi mitä parasta ruokaa. Eri asia on tietenkin, jos aikoisi antaa apilaa tai mitä tahansa muuta yrttiä yksistään suuria määriä. Tällöin on mahdollisuus saada liikaa jotain ja taas puutetta toisesta. Parasta olisikin poimia monipuolisesti erilaisia myrkyttömiä kasveja luonnonniityltä, jolloin kanit ja marsut voisivat vähän valikoida, mitä syövät ja mitä jättävät syömättä. Kun eläimellä on valinnanvaraa, niin se tietää itse mitä tarvitsee ja mitä ei. Hassua on se, että jos eläimellä on jokin "puutos" niin se valitsee kasvit, jotka tätä puutosta korjaavat. Jos kani tai poni saa itse valita niityltä ruokansa, niin apila kuuluu siihen ehdottomasti.

Puna-apilan käyttövaroitukset perustuvat siihen, että se on hyvin valkuaispitoinen ns. "vahva" ruoka. Sekaheinän joukossa se on mitä parhain ruoka, mutta esim. pelkästään sitä kerättäessä kanit kannattaa totuttaa siihen pienissä erissä, ettei tule suolisto-ongelmia. Samoin se vaikkapa mustaan jätesäkkiin kerättynä kuumana aurinkoisena päivänä "lämpenee" helposti ja sen valkuainen muuttaa muotoaan ja saattaa olla jopa oikeasti tosi vaarallista mille tahansa eläimelle.

Syksyisin apilapellon uusi kasvusto "odelma" tai ”äpäre” (miten missäkin kutsutaan) pitää olla hyvin sulanutta tai se ainakin lehmille aiheuttaa niin sanottua "puhaltumista" eli kaasun kerääntymistä pötsiin ja voi jopa tappaa lehmän. Valkoapilan kanssa taas pitää muistaa myös, että siinä on kasviestrogeeneja, jotka saattavat toimia luonnollisena ehkäisynä. Apiloiden ylenpalttista syöttämistä tiineille marsunaaraille kannattaa varoa niiden sisältämän suuren valkuaispitoisuuden vuoksi, ettei ehdoin tahdoin altisteta emoa tiineysmyrkytykselle.

Kuivaheinässä apila on mitä parhainta ruokaa, mutta vaatisi seipäällä kuivaamisen, koska koneellisessa poyhinnässä
apilanlehdet kuivavat paljon ennen paksuja korsia ja rapisevat sitten peltoon. Samoin tehoviljellyiltä pelloita apilan on tapana hävitä muutamassa vuodessa, koska se ei pidä typpilannoituksesta, apila kun itse tuottaa typpeä juurinystyissään.

Lähteet:
FB-keskustelu: Tietäjinä keskustelussa olivat mm. Mirja Säynäjoki, Jonna Pokki, Pirita Nurmi, Maria Varsell, Anne Lähdesmäki, Mari Kangas ja Iris Klinberg
Luontoportti

Artikkelit

© Anemoneniitty.net, 20.05.2015 18:49 Validated by HTML Validator (based on Tidy)