*Pet-arvosteluja vuosien takaa*

Teksti ja kuva: Katriina Hautala

Julkaistu Rodentiassa 3/12

Viereisellä sivulla [alla] on arvostelut ensimmäisestä pet-näyttelystä, johon osallistuin kahden marsuni ja yhden hamsterini kanssa. Palkintosijat ja eläinten kutsumanimet olen kirjoittanut jälkeen päin muistiinpanoiksi. Tony oli ensimmäinen "rotumarsuni", Andien Akapetus. Nikke taas oli aivan ensimmäinen hamsterini, Satumetsän Bravo. Molemmat saivat sen ajan mittapuulla huippupisteet, 92 ja 92,5. Siihen nähden pisteitä jaetaan nykyään jopa tuhlaillen, koska parhaat kanit saavat herkästi jopa 96p ja marsut jopa vielä enemmän, kun taas alle 90p aniharva. Ehkä tuomarit eivät enää "uskalla" jakaa huonompia pisteitä, kun omistajat eivät enää pidä tyytymättömyyttään omana tietonaan, vaan asiaa "repostellaan" nettiin? 90-luvulla jaettiin herkästi jopa 85p, jos siltä tuntui. Myös saatettiin antaa + tai -, ikään kuin neljännespiste, siinä sai sihteeri tosiaan osata laskea! Ja hamstereiden pisteetön arvostelu ei loppujen lopuksi ole kovinkaan monta vuotta vanha, vaikka SHY:n kaavake ennen sitä muuttuikin Niken saaman kaltaisesta enemmän Tonyn SJL:n kaavakkeen näköiseksi, selkeämmäksi.

Ennen vanhaan kani- ja jyrsijänäyttelyissä jaettiin eri väriset muovinauhat pistemäärän mukaan. Epjy taisi luopua tavasta vasta muutama vuosi sitten, viimeisten joukossa. Pet-luokassa yli 90p tiesi punaista nauhaa, alle 90p taas sinistä. En muista mikä oli sinisen alaraja, mutta keltaista ei jaettu juuri koskaan. Lisäksi eläin saattoi saada lilanvärisen "kuma-nauhan" jostain ominaisuudesta, missä se oli oikein hyvä. Kuma-nauha ei kuitenkaan automaattisesti tarkoittanut kuma-ruusuketta, ja kuma-ruusukkeen saattoi saada ilman kuma-nauhaakin.

Niken arvosteli kasvattajansa Niina Autti, eli nykyinen Hämäläinen (ent. Toivonen) ja Tonyn Heli Vaaralahti (nyk. Kuoppamäki). Molemmat ovat edelleen kasvattajia ja pet-tuomareita, tosin vain noille kyseisille lajeille. Ennen he saivat arvostella tarpeen mukaan mitä lajia tahansa, ja minun mielikuvani Helistä olikin enemmänkin hiiri/rotta-tuomari ja kasvattaja, eikä niinkään marsuihminen...

Suomen Kani- ja Jyrsijäliitto (SKJL) oli silloin vain Suomen Jyrsijäliitto (SJL), ja siihen sai liittyä, jos esim. halusi kasvattajanimen tai muuten vaan olla jäsenenä ja saada Papanalehden. Nythän "Jyrskään" ei voi liittyä jäseneksi muut kuin yhdistykset, mutta niiden jäsenet sitten kuuluvat myös automaattisesti liittoon. Liitto oli silloin huomattavasti aktiivisempi ja se mm. koulutti pet-tuomarit kaikille eläinlajeille yhteisellä koulutuksella. Kun kaivelen 90-luvun puolen arvostelukaavakkeita, niin minulla on esimerkiksi Jaana-Kaisa Kekin allekirjoitus pet-marsun ja -hamsterin kaavakkeessa! Jaana-Kaisa Kekkihän on siis nykypäivänä tunnetumpi kanien
ulkomuototuomarina ja muutenkin kani-ihmisenä. Huomatkaa muuten Jyrsijäliiton logo (ja erityisesti sen vapaalla kädellä piirretty reunus!), jota on tänä päivänä vaikea löytää mistään!

Kun tutkailette arvosteluita, niin huomaatte varmaan, että niissä oli 5p kohtana "väri". Siinä kohdassa pet-tuomarit saivat yrittää leikkiä ulkomuototuomaria ja pisteytys oli enemmän tai vähemmän mielivaltaista. En ollut tuolloin vielä itse kouluttautunut tuomariksi, kun väri/väritys-kohta kuului kaavakkeeseen, joten en tiedä millaista ohjeistusta tuomareille siinä annettiin. Mutta selatessani vanhoja kaavakkeita, jo vuonna 1996 näyttäisi siltä, että monet tuomarit alkoivat antaa väristä automaattisesti täysiä pisteitä ja saattoivat jättää kohdan kommentoimatta. Ehkä silloin alkoi jo heräillä ajatus siitä, ettei väritys kuulu millään tavalla pet-eläimen arvosteluperusteisiin, ellei sitten valkoinen turkki ollut likaisen keltainen tms...

Eläinteni saamia kommentteja väreistä oli vuonna 1996: vinkee, erikoinen, kaunis, puhdas, aika hyvä, kaunis punainen, keltainen (valkoisesta eläimestä), aika vaalea normaali, tasainen, kaikki täysillä pisteillä. Yksi chinchillan värinen kanini sai kerran 5+ erittäin puhdas. Vuonna 1995 väristä vielä saatettiin rokottaa, ja tuomarista riippuen myöhemminkin. Aloitellessani jyrsijäharrastusta Minna Rintasen (nyk. Hiippala, ent. Lumitähden kanila) kanssa, muistan hänen kertoneen, ettei halua tietylle tuomarille viedä risteytyksiä, kun ne saavat aina niin huonot pisteet värin takia. Vuoden 1995 väriarvosteluja: 5p: voisi olla punaisempi, tosi vaalea keltainen, erittäin viehättävä, upea, tosi kaunis väri. 4p: hieman kiilloton.

8.12.1996 Jaana-Kaisa Kekin allekirjoittamassa kaavakkeessa väritys-kohta oli viivattu kokonaan yli ja sen 5p siirretty turkki-kohtaan, joka oli sitä ennen 15p kohta, ilmeisesti siten siitä tuli 20p kohta, joka se on nyt tänäkin päivänä. Kyseinen eläin oli muuten ensimmäinen luppikseni. Olin ilmoittanut sen risteytyksenä, koska se oli eläinkaupasta lähtöisin, mutta Jaana-Kaisa sanoi menevänsä vaikka valalle siitä, että se on ihan puhdas kääpiöluppa. Silloin luppia oli pet-luokissa hyvin vähän, eikä luppakorvaisia risteytyksiä tullut muutenkaan juuri vastaan. Leijonanharjaksetkin tekivät vasta tuloaan.

Yleisvaikutelma oli myös yksi 5p kohta, mutta siitä tuli aikanaan sellainen värin kaltainen turhake, johon meidän tuomarien piti keksiä jotain "lässytettävää" ja automaattisesti 5p. Vuosia myöhemmin siitä tehtiin kaneilla tassunpohjat ja marsuilla taas "häntä 5p" muutettiin yleisvaikutelman avulla "rasvarauhanen 10p". Hamstereilla saattoi knikki vähentää pisteen häntäkohdassa, vaikka sekin on ulkonäköseikka.

Mielenkiintoisia PET-kommentteja 1995-97:

Artikkelit

© Anemoneniitty.net, 9.12.2012 02:07 Validated by HTML Validator (based on Tidy)