*Peltohamsterin Kotikonnuilla*

Lähde: Luontohetki, jakso 1 (YLE TV1)

Ääniraidalta kirjoittanut ylös: Katriina Hautala

Kuvat: Wikimedia Commons

Teksti käsittelee eurooppalaista peltohamsteria, Cricetus cricetus.

Julkaistu Rodentiassa 4/15

Wikipedia kertoo:
Eurooppalaista ei yleensä pidetä lemmikkinä, mutta nahoista tehdään turkiksia. Paras tuntomerkki on musta maha. Ruumiin pituus on 20-30cm ja paino voi olla jopa 900g, eli marsun kokoluokkaa. Häntä on lähes 5cm.
Ravinto on sama kuin lemmikkihamstereilla, ja laji on erakko.

Répartition hamster d'europe

Harvat tietävät, että Baijerissa elää yhä luonnonvaraisia hamstereita, joskin kanta on huomattavasti pienentynyt. Muutamia vuosikymmeniä sitten hamsteria pidettiin pahimpana viljantuhoajana, ja sitä vainottiin julmasti.

Harva tietää, että tämä pienikokoinen jyrsijä elää luonnonvaraisena myös Etelä-Saksan osavaltiossa, Baijerissa. Myyrämäinen otus on hamsteri. Hamsteri tarvitsee vain vähän elintilaa ja ravintoa, mutta siitä huolimatta sen ei tunnu olevan helppo löytää sopivaa elinpiiriä. Kun hyvä pesäpaikka viimein löytyy, ympäristö voi äkkiä muuttua täysin. Tällä kertaa elinympäristöä uhkaa ruotsalainen huonekalujätti. Joutuuko hamsteri etsimään jälleen uuden pesäpaikan?

Osavaltion pohjoisosissa sijaitsevan kaupungin tuntumassa on pelto, jolla elää luonnonvarainen hamsterikanta. Alueen viljavat tasangot ovat lössiä, johon hamsterit voivat helposti kaivaa onkaloitaan. Maaperä on ravinteikasta ja näiltä pelloilta niin hamsterit kuin monet muutkin villieläimet löytävät runsaasti ravintoa. Huhtikuun lopulla oraana talvehtinut syysvilja on vielä matalaa, joten hamstereiden onkaloiden suut havaitaan helposti.

Maan alla noin metrin syvyydessä on talvipesä, jossa hamsteri on horrostanut yli puoli vuotta. Hamsteri on varmasti nälissään. Talvivarastoista ei ole jäljellä enää paljoakaan, sillä eläin herää välillä horroksestaankin syömään. Pesäonkalostossa on erillinen kammio talvivarastoille ja toinen, usein hieman syrjempänä, tarpeiden tekemistä varten. Hamsteri sulkee talvipesän uloskäynnit maa-aineksella, jottei kylmyys tunkeutuisi onkalostoihin. Keväällä uloskäynnit on taas kaivettava auki.

Hamsterit elävät erakkoina, eivätkä suhtaudu järin suopeasti elinpiirilleen tuleviin lajitovereihin. Vain paritteluaikana, naaras päästää koiraan hetkeksi pesäänsä. Myös kultahamsterit elävät erakkoina. Ne muistuttavat kovasti hamsteria, mutta ovat kooltaan tätä pienempiä.

Hamster

Baijerin hamsterikanta menestyy varsin hyvin, ja populaatiota valvoo paikallinen biologi. Hän tietää alueen jokaisen pesän, ja käy keväisin katsomassa, onko onkalot avattu, eli ovatko niiden asukit heränneet. Hän tarkkailee koko ympäröivän seudun kannan kokoa. Ihminen levittäytyy alati hamsterin alueille, ja rakentaa uusia teitä sekä asuin- ja teollisuusalueita. Viime vuosina, hamsterien elinalueet ovat supistuneet, ja kannan koko on alinomaa pienentynyt.

Illan hämärtyessä, hamsterit nousevat onkaloistaan pelloille, joilla ihmiset ovat ahertaneet päiväsaikaan. Uuden ohikulkutien rakennustyöt aiheuttavat eläimille ongelmia. Tie jättää alleen peltoa, joka olisi hamsterille sopivaa elinympäristöä. Pian pesäonkalon päällä kulkeekin yhtenäinen asfalttipäällyste. Toisaalta leveä tie on pienikokoiselle eläimelle vaikeasti ylitettävä este. Rakennusaikana liikenne on vielä hiljaista, mutta valmistuttuaan tie on hamsterille vaarallinen. Teiden rakentamisessa voisi toki huomioida myös eläimet. Joihinkin tiepenkereisiin on rakennettu tunneleita, joita pitkin tien voi alittaa. Korkea reunus estää hamsteria nousemasta vilkkaalle tielle, ja ohjaa eläimen pakostakin tunnelin suulle. Hetken epäröityään, hamsteri menee tunneliin ja alittaa tien. Se ei taida kuitenkaan kokea oloaan kovin turvalliseksi. Samaa tunnelia käyttävät myös ketut, ja ne jättävät jälkeensä selvän hajun. Tunneliin kannattaisi asettaa halkaisijaltaan pieniä betoniputkia, joita pitkin hamsterit voisivat kulkea piilossa pitkän matkan tien ali. Silloin ketuista ei olisi jyrsijöille niin vaaraa.

Kesä on hamstereille yltäkylläistä aikaa. Hamsteri syö erilaisia lehtiä, viljaa, siemeniä, mukuloita, juuria, mutta myös eläinravintoa, kuten etanoita, kastematoja tai hiirenpoikasia. Naaras tarvitsee runsaasti ravintoa, sillä ruokittavia suita on nyt useampia. Naaraalla on maanalaisessa onkalossaan poikue. Poikaset pysyttelevät vielä pesän piilossa, ja naaras huolehtii niistä yksin. Koiras karkotettiin pesästä heti parittelun jälkeen. Poikasten silmät ovat avautuneet vasta joitain päiviä sitten, ja emon maito on poikueen tärkeintä ravintoa. Muutaman viikon kuluttua nämäkin poikaset elävät jo erakkoina, mutta toistaiseksi ne voivat vielä nauttia emän hoivasta ja pesäkolon suojasta.

Ulkona odottaa joskus vihamielinenkin maailma. Siksi hamsteri lähestyy uloskäyntiä varovaisesti. Esimerkiksi ulkona vaaniva petolintu havaitsee liikkeen välittömästi, nousee äänettömästi siivilleen ja tähyää saalista. Hamsteri vaaran aistittuaan, pakenee vaistonvaraisesti takaisin onkaloonsa.

Hamsterit ovat yöeläimiä, ja uskaltautuvat pesästään vasta hämärän turvin. Emo viestii poikueelleen, että on aika lähteä ulos, näyttäen itse esimerkkiä. Pystysuoran käytävän kiipeäminen maaseinämää pitkin ylös ei ole ihan helppoa. Pesän ahtauden jälkeen, ulkomaailma näyttäytyy avarana paikkana. Poikaset tuntuvat viihtyvän uudenlaisessa ympäristössään, ja sujahtelevat ympäriinsä viljan juurella. Pellolla on ravintoa helposti saatavilla mielin määrin. Haukasta ei ole pimeään aikaan vaaraa, mutta kaikki pedot eivät suinkaan nuku öisin. Huuhkaja on liikkeellä. Seitsenpäinen poikuekin käy levottomaksi, ja kuhisee päämäärättömästi pesän suulla. Emolla on täysi työ jälkikasvunsa paimentamisessa, että viimeinenkin poikanen on saatu pesään.

Uusi aamu valkenee, ja tuo mukanaan suuren muutoksen. Sadonkorjuu on alkanut. Maanviljelijä ei ole kylvänyt viljaa hamstereita varten, vaikka nämä ovatkin eläneet koko kesän pellon antimia nauttien. Nyt yltäkylläisistä päivistä tulee loppu. Luvassa on vielä jotain puimureita pahempaa. Peltojen maaperä myös muokataan kyntämällä pinta-aines ylösalaisin, jolloin hamsterin elinympäristö muuttuu perin pohjin. Muutos uhkaa hamsterien maailmaa. Hamsterien onkalon käytävät tukkeutuvat ja maata putoaa alas pesään. Säikähtäneet hamsterit ryntäävät edestakaisin pesässä. Muutamassa tunnissa koneet vievät pelloilta ravinnon ja suojaa tarjonneen kasvillisuuden.

Ulos kaivautuvat hamsterit eivät tiedä, mikä niitä ulkona odottaa. Kaikki tuttu on kadonnut. Emo etenee edellä varovaisesti, ja poikaset seuraavat sitä. Niin hamsterit pääsevät kauempana vielä kasvavalle vehnäpellolle. Ilman pesän suojaa, ne ovat kuitenkin alttiina petojen iskuille. Poikaset eivät osaa vielä varoa saalistajia, vaan käyvät hanakasti kiinni herkkuihin. Emo tietää kokemuksesta, että peltojen tuntumassa voi hiiviskellä saalistavia kissoja. Aika ei riitä onkalon kaivamiseen, ja poikuetta uhkaa vaara. Kaikeksi onneksi, hamsteriperhe löytää viime hetkellä hylätyn onkalon, joka on niiden pelastus. Poikasetkin ovat lopulta vaistonneet vaaran. Kissa menetti tilaisuutensa. Päivä taisi olla poikasille jännittävä, joten nyt lienee syytä lepäillä. Emo lähtee vielä keräilemään pehmikemateriaalia uuteen pesään. Korret pureskellaan pieneksi silpuksi, sillä pehmeässä pesässä on toki mukavampi nukkua.

Hamstereilla oli onnea, sillä pellon omistaja oli jättänyt niitä varten kaistaleen leikkaamatta. Monikaan maanviljelijä ei tee samoin. Yleensä vilja korjataan niin, että paljasta maata on silmän kantamattomiin. Hamsterien elämän edellytykset häviävät muutamassa päivässä. Mistä ne löytävät nyt ruokaa talvivarastoihinsa kerättäväksi? Hamsterien on lähdettävä tutulta elinpiiriltään etsimään ravintoa muualta. Vaellus vieraassa ympäristössä koituu monen hamsterin kohtaloksi. Mikäli jyrsijät eivät päädy kettujen tai petolintujen saaliiksi, ne ovat vaarassa jäädä autojen alle. Myös itsenäistyvien poikasten on pian lähdettävä etsimään itselleen elinpiiriä, ja tällöin niitä uhkaavat samat vaarat.

Tiheästä tieverkostosta on haittaa hamsterikannoille myös hieman epäsuoremmalla tavalla. Kun elinalueille rakennetaan teitä, populaatiot pirstoutuvat ja jäävät erilleen toisistaan, jolloin niiden välillä ei tapahdu juuri vaihtoa. Kantojen koko voi myös vaihdella vuosien aikana rajustikin, ja jos jokin kanta häviää, tiet vaikeuttavat hamstereiden leviämistä alueelle uudelleen. Maankäyttö on nykyään tehokasta. Niinpä biologit koettavat selvittää, millaisissa paikoissa hamsterikannat voisivat säilyä elinvoimaisina. Suojelutoimenpiteisiin on jo ryhdytty monin paikoin, mutta toimien vaikutukset voivat olla usein näennäisiä. Saadakseen selville, mistä on todellista hyötyä, vastauksia kysymyksiin on etsittävä hamsterien parista.

Yhteistyö hamstereiden ja biologien välillä ei perustu vapaaehtoisuuteen, vaan tutkijoiden on houkuteltava koekaniineitaan onkaloiden lähelle jätettyihin pitkänomaisiin, verkkopyydyksiin. Syöttinä voi käyttää vaikka omenaa. Kuinka kapea kaistale leikkaamatonta viljaa riittäisi hamstereille, jotta ne eivät lähtisi etsimään uusia elinalueita. Entä miten kauas hamsterit vaeltavat? Kuinka suuri osuus eläimistä menehtyy vaellusten aikana, ja millaisiin paikkoihin hamsterit piiloutuvat? Tutkimusryhmä aikoo varustaa 20 hamsteria nippusiteestä valmistetulla pannalla, jossa on radiolähetin. Pannan avulla biologit pysyvät selvillä hamsterien liikkeistä. Lähetin on erityisen kevyt ja pienikokoinen, ettei se häiritsisi eläinten normaalia elämää. Jyrsijöiden tarpeet on selvitettävä huolellisesti, että suojelutoimenpiteet voidaan mitoittaa riittäviksi. Muutoin uhkana on se, että hamsterit jäävät toiseksi, kun ihmisen ja eläimen edut ovat ristiriidassa.

Aikaa ei ole hukattavana, sillä osalle hamsterien elinalueista, suunnitellaan uusia rakennushankkeita. Hamsteri on suojeltu laji kautta Euroopan, sillä luonnonvaraisia kantoja uhkaa sukupuutto. Oikeastaan lajin elinalueiden tuhoaminen on kielletty, mutta esimerkiksi yhdessä Baijerin kaupungissa hamsterit joutuivat väistymään huonekalujätin tieltä. Vaakakupissa oli pienen eläimen elinalueen suojelu ja toisaalta merkittävä taloudellinen investointi. Yli 20 hehtaarin alueelle päätettiin rakentaa yksi Saksan suurimmista huonekalualueista parkkipaikkoineen ja teineen. Häviäjiä olivat suojellut hamsterit, jotka päätettiin siirtää toiselle, pari kilometriä kauempana sijaitsevalle alueelle. Jälleen kerran oli kyse kompromissista, sillä suojellut lajit estävät vain ani harvoin rakennushankkeiden toteuttamisen. Kalustejätti ja ihmisten mukavuus vievät voiton, sillä valtuustojen äänestyksissä suojellut lajit jäävät usein vähemmistöön.

Eläimille varattiin 11 hehtaarin peltoalue, jota viljellään nyt hamsterien elintarpeiden mukaisesti. Valitettavasti pellolla eli jo entuudestaan hamsterikanta, joten suojelualueella voi pian tulla ahdasta. Niinpä biologit merkitsevät tarkoin jo olemassa olevat pesät painamalla maahan pystyyn keppejä, joiden päässä liehuu pala punavalkoista muovinauhaa. Alueelle siirrettävät hamsterit tuodaan noin 20 metrin päähän entisten asukkaiden pesistä. Maahan porataan alueen uusille asukeille 80cm syviä onkaloita, jotka puolestaan merkitään keltanauhaisin kepein. Onkaloiden kaivamista hamsterit voivat sitten itse myöhemmin jatkaa. Onkalon suulle pannaan verkko, jotta koloa eivät valtaisi muut eläimet ennen rakennustyömaan alta pelastettavien hamstereiden siirtoa.

Nyt siirrettävät hamsterit pitäisi vain saada kiinni. Niiden pesät on merkitty ja 2 viikon aikana kaikki siirrettävät hamsterit yritetään pyydystää ansoihin. Muutamaa tuntia myöhemmin, ansat tarkastetaan. Osaan on jo eksynyt hamsteri, joka nakertaa omenasyöttiään. Hamsteri siirretään varovasti pyydyksestä kannelliseen muovilaatikkoon. Ensimmäinen muuttaja on 2-vuotias koiras. Yleensä hamsterit selviävät vain vuoden, mutta tämä vaari joutuu muuttaa vielä vanhoilla päivillään. Hamsteri viedään uudelle alueelle. Verkko irrotetaan uuden kodin suulta, hamsteri lasketaan onkaloon. Kalustemyymälän tieltä siirretään kaikkiaan 180 hamsteria uudelle elinalueelle. Kun hamsteri on kolossaan, onkalo peitetään taas verkolla. Tarkoituksena on estää se, että eläin lähtisi onkalosta heti pois. Verkko poistetaan vasta, kun eläin on hiukan tutustunut uuteen pesäpaikkaansa. Aika näyttää, miten 180 uutta tulokasta sopeutuvat uuteen naapurustoon. Nehän siirretään 20 hehtaarin alueelta 11 hehtaarin alueelle, jolla elää jo entuudestaan hamsterikanta.

Vaikka siirto-operaatio onnistuisikin, hamsterien elinalueet Baijerissa ovat alati uhattuja. Uusia teitä, asuin- ja teollisuusalueita rakennetaan kokoajan ja elintila käy kokoajan ahtaammaksi. Rakennushankkeiden valtaamien elinalueiden tilalle on perustettu uusia korvaavia alueita, jotka voivat osaltaan parantaa hamsterin selviämismahdollisuuksia. Myös olemassa olevia peltoja on paikoittain alettu viljelemään niin, että ne auttavat hamsterikantoja säilymään. Mutta miksi elinalue pitää ensin tuhota, ennen kuin hamsterin hyväksi tehdään jotain? Itseasiassa Saksan valtiolla on hamsterien suojeluohjelma, mutta viljelijöille maksettavia korvauksia on pienennetty niin, ettei monikaan enää osallistu ohjelmaan.

Hamsterien kannalta olisi tärkeää, että pellolla kasvaisi rinnakkain sekä mailasia että viljaa. Tällöin eläimillä olisi riittävästi ravintoa ja suojaa kaikkina aikoina. Hamsterien tarpeet pitäisi huomioida vastaisuudessa paremmin. Olisi suuri vahinko, jos laji häviäisi. Baijerin osavaltion eteläiset ja koilliset kannat on jo menetetty. Ei ole vielä täysin selvää, onnistuiko hamsterien siirto. Hamsterien alkuperäinen elinalue on nyt rakennettu ja teollisuusaluetta pyritään laajentamaan. Se ei lupaa hyvää Baijerin viimeisille luonnonvaraisille hamstereille.

HD Feldhamster-Aufzuchtstelle

 

Artikkelit

© Anemoneniitty.net, 5.01.2017 16:10 Validated by HTML Validator (based on Tidy)