*Marsun terveydenhoito*

Alkuperäisen tekstin kirjoittaja tuntematon.
Muokannut: Katriina Hautala

Julkaistu Rodentiassa 4/10


1,000,000 Pictures

Marsun kynnet kaipaavat säännöllistä leikkaamista, esim. kuukausittain. Kannattaa ostaa pienet eläinten kynsisakset. Vaaleissa kynsissä näkyy verisuoni selvästi ja siihen ei kannata leikata tahallaan. Mitään peikkoa verisuonesta ei ole syytä tehdä itselleen, ei se maailmanloppu ole, jos siihen vahingossa leikkaa. Jos omistaja ei tee numeroa asiasta, ei marsukaan ole asiasta kovin kauhuissaan.

Tummista kynsistä ei suoni niin hyvin erotu, mutta jos marsulla on myös vaaleita kynsiä, niistä kannattaa katsoa mallia. Tai jos marsulla on vaaleakyntinen kämppis, tämän kynnet kasvavat todennäköisesti suunnilleen samaan tahtiin. Kokeneempia voi pyytää avuksi kynsien leikkaamisessa, mutta omistajille on pitemmän päälle helpompaa opetella ne pikkuhiljaa leikkaamaan itse.

Kannattaa pyytää avustajaa pitämään marsua sylissä marsun selkä avustajan rintaa vasten. Avustaja tukee toisella kädellä marsua takapuolen alta ja toisella tukevasti rinnasta niin, että tassut tulevat vaikka sormien välistä esille.

Kynsienleikkuun yhteydessä kannattaa tarkistaa tassunpohjat. Känsiä tulee helposti aikuisten, painavien marsujen etutassunpohjiin. Ne ovat kovia kuivia ”suikaleita”, jotka kasvavat tassunpohjien reunasta sivulle päin. Pitkän känsän osan voi leikata pois pienillä saksilla varoen kuitenkin leikkaamasta marsua tassuun. Lähempänä tassua olevaa osaa voi pehmitellä ensin rasvalla ja sitten rapsutella pois. Kuivat tassunpohjat voi rasvata vaikka huulirasvalla. Liian kovalla tai likaisella alustalla elävän marsun tassunpohjat voivat punoittaa tai tulehtua pahemminkin.

Aikuisilla marsuilla, erityisesti uroksilla ja johtajanaarailla alkaa marsun takapuolessa oleva rasvarauhanen kaivata puhdistusta. Kohta tuntuu uroksilla taliselta ja tahmealta. Naaraillakin siihen voi kerääntyä pientä likaa. Aikuisten urosten rasvarauhaset tulee puhdistaa silloin tällöin, etteivät ne suorastaan tukkeudu ja tulehdu! Rasvarauhanen saattaa näkyäkin pyöreänä sormenpään kokoisena alueena, jossa on selvästi likaa ja ”litistynyttä” karvaa. Säännöllisesti näyttelyissä käyvillä uroksilla, joilla rasvarauhanen puhdistetaan usein, kohta voi olla karvaton. Likaantumistiheys on yksilöllistä. Naarailla se ei välttämättä kaipaa koskaan puhdistusta.

Rasvarauhanen puhdistetaan käsintiskiaineella ja lämpimällä vedellä. Tiskiainetta laitetaan sellaisenaan suoraan rasvarauhasen päälle ja hangataan esim. hammasharjalla. Sitten huuhdellaan runsaalla lämpimällä vedellä ja kokeillaan, vieläkö kohta on tahmea. Yleensä sama pitää toistaa ainakin kerran kokemuksesta ja likaisuudesta riippuen. Jos likaa on kertynyt rasvarauhaseen kova kerros, voi enimmät ensin varovasti kynnellä rapsutella pois ja sitten pestä edellä mainitulla tavalla. Pesun jälkeen rasvarauhaselle voi laittaa vauvantalkkia.

Marsun turkki vaatii hoitoa rodusta ja karvanlaadusta riippuen. Sileäkarvaisilla marsuilla turkki makaa tiiviisti ihoa vasten ja rasvoittuu pitemmän päälle selästä. Iän myötä turkkiin jääneet vanhat pitkät karvat ovat jäykkiä ja vaikeuttavat ihon hengittämistä tiiviin karvan läpi. Tällöin se rasvoittuu entisestään ja ihoon jää hilsettä. Näitä pisimpiä karvoja voi summittaisesti nyppiä pois. Tällainen trimmaaminen pitää turkin silkkisenä ja ihon terveenä. Ulkomuotoluokkaan sileäkarvaisilta trimmataan kaikki pitkät vanhat karvat pois, pet-marsuilla riittää, että suurin osa on pois, niin turkki palautuu taas hyvin.

Ennen näyttelyä tai jos turkki muuten vaan on rasvoittunut, marsun voi kylvettää. Pesuun sopii parhaiten lemmikkieläimille tai vaikka koirille tarkoitettu shampoo. Marsu pestään lämpimällä vedellä ja shampoo pitää huuhdella tarkasti pois. Pesun jälkeen marsun turkki kuivataan froteepyyhkeeseen reippaasti hieromalla. Turkin voi halutessaan vielä föönata tai marsun voi kietoa pyyhkeeseen ja laittaa istuskelemaan esim. pieneen laatikkoon tai TV:n katsojan syliin. Tärkeintä on, ettei marsu joudu olla kosteana vetoisessa paikassa.

Marsukin voi sairastua. Ilman C-vitamiinia sen vastustuskyky laskee. Sairaan, stressaantuneen, kasvavan ja emomarsun C-vitamiinin tarve on kaksinkertainen. Marsu vilustuu helposti vedosta tai kylmästä. Se tarvitsee saman lämpötilan kuin ihminen T-paidalla. Jos marsulla on nuhaa, se tarvitsee eläinlääkärin määräämää antibioottia. Marsu on herkkä antibiooteille, joten omin päin ei saa antaa omia vanhoja
lääkkeitä!

Marsu voi tulla liian märästä, kylmästä tai muuten sopimattomasta ruoasta tai stressistä ripulille. Silloin ruokavaliosta on poistettava kaikki tuore ja marsu on kuivaheinä-vesikuurilla niin kauan, että papanat ovat taas normaaleja. Ihmistenkin ripulilääkettä voi murskata pieneen vesimäärään ja juottaa marsulle pienestä ruiskusta. Juomaveteen voi vielä lisätä Nutrisal Plus -jauhetta, joka pitää suola-neste-tasapainon kunnossa. On tärkeää, että marsu juo tarpeeksi tai sitä juotetaan. Myös terveen marsun papanoita voi murentaa ja juottaa marsulle, jolloin sen vatsan terve bakteeristo palautuu nopeammin.

Syömättömälle voi lisäksi syöttää Nutrigeeliä ja vettä, johon on liotettu täysravintopellettiä. Marsun turkkiin voi tulla loisia. Ne eivät ole merkki huonosta hoidosta vaan tartunnasta. Niitä voi tulla ulkoillessa, heinästä, kuivikkeista tai tietenkin suoraan toisesta marsusta. Tehokkain hoito on eläinlääkäriltä saatava Strong Hold, joka on niskaan kaadettavaa kirkasta nestettä. Tämä häätää pöpöt pois kertalaakista, myös niiden munat, sekä antaa kuukauden suojan tartuntoja vastaan. Sitä voi siis laittaa vaikka jo valmiiksi keväällä, kun marsu alkaa ulkoilla.

Marsun etuhampaat kasvavat jatkuvasti. Normaalisti ne myös kuluvat samaa tahtia, kun marsu pureskelee heinää, kuivamuonaa ja kuivaa leipää. Ulkoa kannattaa silloin tällöin hakea marsun virikkeeksi tuoreita myrkyttömiä oksia. Sopivia ovat mm. paju, haapa, leppä, pihlaja, koivu, omenapuu, herukkapensaat… Lehdet, marjat yms. saavat tulla mukana. Oksia voi myös kuivattaa lehtineen talveksi.

Jos hampaat eivät jostain syystä saa tarpeeksi kulutusta, ne voivat kasvaa liian pitkiksi, jolloin eläin ei enää pysty syömään, tai ne voivat katketa ihan juuresta ja kasvaa sitten vinoon. Väärään asentoon vääntyneet hampaat alkavat kasvaa vastaisuudessakin, koska ne eivät enää kulu luonnollisesti toisiaan vasten.

Kannattaa opetella tarkistamaan marsun etuhampaat säännöllisesti ylähuulia nostamalla, etteivät ylipitkät hampaat jää ainakaan huomaamatta. Jos vaivaa ei hoideta, marsu voi menehtyä hyvin nopeasti. Se ei kestä minkäänlaisia paastoja. Lisäksi pitkään vääränmittaisena olevat ylähampaat ja huonot ruokailutottumukset saattavat mahdollistaa myös piikkien syntymisen poskihampaisiin. Tämän havaitseminen onkin kotioloissa jo mahdotonta ja avuksi tarvitaan eläinlääkäri.

Eläinlääkärit lyhentävät hampaita melko suurta korvausta vastaan, ja saattavat vaatia marsun rauhoittamisen. Etuhampaat voi kuitenkin lyhentää ihan tajuissaan olevalta marsulta ja se ei ole vaikea eikä kivulias operaatio hyvillä välineillä, esim. suuren koiran kynsisaksilla. Marsun voi tuoda esim. meille hampaiden lyhennystä varten.

Artikkelit

© Anemoneniitty.net, 28.08.2014 15:38 Validated by HTML Validator (based on Tidy)