*Marsun valmisteleminen näyttelyyn*

Teksti ja kuvat: Katriina Hautala

Julkaistu aiemmin Rodentiassa 2/2016

Huolellisesti laitettuja ja hyvin hoidettuja marsuja on aina ilo arvostella. Tottakai loppusilausta aina tärkeämpi asia on, että eläintä hoidetaan hyvin aina, eikä vain puunata kuntoon edellisenä päivänä ennen näyttelyä. Hyvin pidetty lemmikkimarsu on sopivassa lihaskunnossa, sekä ihmisiin ja käsittelyyn tottunut, vaikka korvien putsaamisesta omistaja ei olisi ikinä kuullutkaan. Sopiva lihaskunto (eli massa) ja käsiteltävyys ovat asioita, joihin omistaja pystyy vaikuttamaan koko eläimen elämän ajan, sopivalla ruokavaliolla ja eläimen kanssa seurustelemalla.

Miksi marsun ”puunaaminen” näyttelyyn on niin tärkeää, vaikka kotioloissa eläin saattaisikin voida ihan hyvin ilman? Eihän marsua välttämättä koskaan tarvitse esim. pestä, jos sen häkki siivotaan säännöllisesti. Mutta pienetkin, hieman hifistelyltäkin kuulostavat arvostelukohdat perustuvat marsun hyvinvointiin, vaikka kotioloissa riittääkin, että kynnet leikkaa esim. kuukausittain, ja napsaisee samalla känsät poikki, sekä joskus rapsuttelee enimmät rasvarauhasen kokkareet pois.

Yleensä marsuja arvostellessa, käsiä saa aina välillä desinfioida ihan siitä syystä, että ne alkavat olla niin tahmaiset hilseestä, vaikusta, rasvarauhasen talista ja turkin rasvasta. Erityisesti alueilla, joissa marsuja on vähemmän ja tietämys satunnaisempaa. Ideaalitilanteessa lähes kaikilla näyttelyn marsuilla on puhtaat rasvikset ja korvat, siististi leikatut kynnet, hoidetut tassut sekä pesty turkki. Hoitamalla myös nämä pienet kohdat kuntoon, marsu saa pisteitä, jotka saattavat olla ratkaisevia, kun päätetään voittosijoista. Lisäksi marsusta jää tuomarille parempi mielikuva, ja sellaisen tuomari kehtaa myös valita näyttelyn parhaaksi lemmikkimarsuksi, jonka hän sitten esittelee BEST IN SHOW- eli loppukisassa muille tuomareille.

KYLVETYS

Pesu on tärkeä osa marsun näyttelyynvalmistautumista. Mitä puhtaammassa häkissä marsu elää, sen vähemmän sitä pitää ”jynssätä”. Sottaisemmassa tapauksessa marsu täytyy puhdistaa liasta varpaanväleistä korvanlehtiin. Kaikkien elävien iho teettää hilsettä, joka sitten pöllähtää esiin tuomarin tutkiessa turkkia vasta- ja myötäkarvaan. Erityisesti sileäkarvaisten marsujen iholle kertyy rasvaista hilsettä, koska se ei välttämättä pääse varisemaan luonnollisesti iholta tiiviin turkin läpi. Myös karkeakarvaisten marsujen turkkiin kerääntyy herkästi hilsettä, erityisesti rusettien väleihin. Pitkäkarvaisten marsujen laahus kellastuu herkästi pissasta pysyvästi, eikä siihen auta enää muu kuin sakset.

Yksinkertaistetusti: kasteltuun marsuun hierotaan lemmikkien shampoota ihoa myöden, jonka jälkeen se huuhdellaan huolellisesti pois. Oikein puhtaalta marsulta saattaa riittää pelkkä selkäturkin pesu. Marsu kuivataan hieromalla napakasti pyyhkeellä. Yleensä marsut pitävät tästä, vaikka karva menee vinksin vonksin. Jos käytät fööniä, varo polttamasta marsua!

Marsun turkin pitää olla täysin kuivunut, ennen kuin sitä lähdetään kuljettamaan mihinkään, muutoin kuin kesähelteellä. Pesun yhteydessä kannattaa hoidella myös rasvarauhanen, korvat ja känsät.

RASVARAUHANEN

Marsulla on rasvarauhanen pepussa, siellä missä sillä olisi häntä. Rasvarauhanen erittää jonkin verran talia, eniten aikuisilla uroksilla. Naaraan rasvarauhasta ei välttämättä tarvitse edes pestä, mahdollisen likanokareen rapsuttaminen pois riittää.

Uroksen rasvarauhanen vaatii yleensä pesua. Ensin enimmät kokkareet rapsutellaan varovasti pois. Sen jälkeen rasvarauhanen ja sen ympäristö pestään käsitiskiaineella ja hammasharjalla juoksevan veden alla. Sama toistetaan kunnes rasvarauhasessa ja sen ympäristössä ei enää näy likaa eikä se tunnu tahmealta. Varo kuitenkin jynssäämästä peppua verille!

Rasvarauhasen pesu viimeistellään talkilla, joka ehkäisee sitä rasvoittumasta ihan saman tien uudestaan. Juuri ennen arvostelua kannattaa kuitenkin varmistaa, ettei talkkia ole varisemiseen asti. Vaikka tuomarit toki ymmärtäväisiä ovatkin varsinkin urosmarsun pyllyn puuteroimisesta, niin periaatteessa mitään aineita ei saisi olla havaittavissa.

Pet-tuomarina näkee usein rasvarauhasia, jotka on kyllä itsessään pesty, mutta niiden ympärillä olevaan karvaan on jäänyt kokkareita. Itse en vähennä pisteitä siitä, että rasvarauhanen on kaljuuntunut, kuten usein käy uroksille, jotka käyvät tiheään näyttelyissä.


Rasvarauhanen, jossa tummaa likaa.

KORVIEN PUHDISTUS

Marsuilla on luppakorviensa alla poimulabyrintti, johon kertyy tummilla marsuilla tummaa vaikkua ja vaaleilla marsuilla vaaleaa. Poimut puhdistetaan esim. vanupuikolla tai sormin ohuella kankaalla. Puhdistamiseen voi käyttää hieman öljyä tai rasvaa.

Vanupuikkoa ei missään tapauksessa saa työntää korvan sisään syvemmälle, kuin mikä on näkyvissä. Jos olet kokematon tai arka, älä käytä vanupuikkoa ollenkaan, näin et varmasti pääse tekemään vahinkoa.

On melko hankalaa onnistua puhdistamaan korva niin, ettei mihinkään poimuun jäisi yhtään likaa. Huolellisesta puhdistamisesta huolimatta, saattaa joskus käydä huono tuuri, että tuomari umpimähkään sattuu työntämään sormensa juuri siihen kohtaan, mihin onkin sattunut jäämään likaa. Elämä on. Monet tekevät loppusilausta vielä näyttelypaikalla, juuri ennen arvostelua.

Tietenkin myös korvanlehdet saattavat vaatia puhdistusta, erityisesti vaaleissa korvissa saattaa näkyä lika hyvinkin. Yleensä lika irtoaa kostealla kankaalla pyyhkien.


Poikasella korvat ovat yleensä puhtaat.

KYNSIENLEIKKUU

Kynnet kannattaa leikata jo ennen kylvetystä, rimpuilun varalta. Kynnet ovat hyvin olennainen osa näyttelyvalmistelua. Jos kaikki muu unohtuu, niin ainakin kynnet pitää leikata. Kynnet tulee leikata muutenkin vähintään kuukausittain. Helpointa se on pienillä kissankynsisaksilla, mutta käyhän siihen toki isommatkin. Voit halutessasi viimeistellä viilalla.

Vaaleista kynsistä näkyy vaaleanpunainen hermo hyvin. Jos marsulla on sekä tummia että läpinäkyviä kynsiä, tummista kynsistä leikataan yhtä paljon kuin vaaleista. Tai jos tummakyntisellä marsulla on vaaleakyntinen kaveri, voit yleensä turvallisesti leikata tummista kynsistä yhtä paljon pois kuin kaverin vaaleista.

Hermoon leikkaamista tulee tietenkin välttää, mutta siitä ei saa tehdä itselleen kammoa, joka estää leikkaamasta kynsiä. Kynsienleikkuu on sellaista touhua, että sen oppii nopeasti. On paljon parempi leikata kynsi tai pari suoneen, kuin laiminlyödä kynsienleikkuu täysin. Suoneen leikkaaminen kirpaisee vain hetken, sen sijaan liian pitkät kynnet saattavat aiheuttaa monenlaista, pitkäaikaista harmia tai jopa kärsimystä. Ne voivat vääntyä ja kasvaa virheasentoon, jonka jälkeen ne eivät enää kulu normaalisti lainkaan. Ne voivat kasvaa marsun jalanpohjaan tai vääntää jalan virheasentoon. Pitkät kynnet voivat tarttua johonkin ja katketa kivuliaasti juuresta tai jotain vielä pahempaa.

Teatraaliseen tapaansa, marsu saattaa huutaa kuin syötävä, vaikka et leikkaisi läheltäkään suonta. Usko siis vain omia silmiäsi ja maalaisjärkeäsi, opetellessasi leikkaamaan kynnet tarkasti. Ja muista, kokeneimmatkin konkarit leikkaavat joskus vahingossa suoneen. He vain eivät tee siitä ongelmaa, niin ei tee marsutkaan.

Huomautettavaa on, että pehmeässä purukerroksessa elävillä marsuilla kynnet kasvavat yleensä suorempaan kuin mattojen ja peittojen päällä asuvilla lajitovereillaan. Kangaskerroksen alla kun kova pohja on niin lähellä, että kynnet eivät pääse juurikaan uppoutumaan, niin ne alkavat vääntyä sivuille päin.


Liian pitkiksi jätetyt, leikatut etutassun kynnet.


Liian pitkiksi kasvaneet, lohkeilleet takatassun kynnet.


Kynsi on tarttunut johonkin ja tassu on repeytynyt. Toinen kynsi on katkennut.

TASSUNPOHJAT

Tassunpohjien arvostelun pääpaino on yleensä känsissä, joita kasvaa täysikasvuisten marsujen etutassunpohjien ulkoreunoihin. Mitä pitemmiksi känsät pääsevät kasvamaan, sitä helpommin ne voivat tarttua johonkin ja revetä. Ne kannattaa aina napsaista poikki kynsienleikkuun yhteydessä. Näyttelyitä varten loppuosa viimeistellään esim. kylvetyksen yhteydessä, jolloin känsän jäämät pehmenevät sopivasti, että ne voi rapsutella varovasti pois. Myös rasvaaminen/öljyäminen auttavat pehmittämään känsien jäämiä.

Känsien jälkeen yleisin tassuongelma on pohjien kuivuminen. Tassunpohjia on siis syytä tarvittaessa rasvata, ja erityisesti ennen näyttelyä. Rasvaaminen saattaa hieman ehkäistä känsiintymistä. Tähän voi käyttää melkein mitä tahansa rasvaa, joka ei kauheasti tuoksu. Marsulle voi ostaa vaikka oman huulirasvapuikon tähän.

Joskus tuomarit huomauttavat myös tassunpohjien punoittamisesta, jolle voi olla monia syitä, kuten kova alusta, likainen häkki tai pitkä päivä boxissa. Tuomari ei tietenkään voi eikä hänen kuulukaan tietää, onko se mitään sen vakavampaa, kaikki ovat samalla viivalla. Yleensä siitä siis menee piste, koska on olennaisen tärkeää, että marsun kaltaisen pyylevän eläimen pikkutassut voivat hyvin. On sitten omistajan oma asia selvittää punoittamisen syy ja miettiä, onko syytä muuttaa mitään. Tuomari ei jää asiaa pohtimaan, että elääkö marsusi likaisessa häkissä vai ei!


Känsä ja kynsissä hieman leikkaamisen varaa, aavistuksen kuivat tassunpohjat.


Liotetut känsät ja aivan liian pitkiksi jätetyt, leikatut kynnet.

PET-TRIMMAUS

Kaikki sileän turkin omaavat marsut kaipaavat jossain vaiheessa elämäänsä pientä trimmausta. Tarkoitan tässä nyt kaikkia sileäkarvaisia marsuja, oli kyseessä sitten risteytys jolla on suurimmaksi osaksi sileä karva, rotupuhdas sileäkarvainen, englannin tai american crest jne.

Miksi sileäkarvaisen trimmaus sitten olisi niin toivottavaa myös pet-marsuille? Aikuisen marsun peitinkarvoista tulee ajan kanssa pitkiä ja jäykkiä. Erityisesti niskassa ja selän päällä karvasta yleensä tulee vuosien varrella jäykkää. Ne eivät välttämättä irtoa aina itse pois. Jos niitä ei koskaan myöskään trimmata, turkki makaa marsun ihoa vasten yhä tiiviimmin, menettäen elastisuutensa ja palautuvuutensa. Poikkeuksena sellaiset risteytykset, joiden karvanlaatu on erityisen pehmeää esim. lähisuvussa olevan pitkäkarvaisen vuoksi.

Kokeile vaikka silittää marsua selästä vastakarvaan, onnistuuko helposti? Iho ei enää hengitä jäykän karvapeitteen läpi. Normaalistikin irtoava hilse jää iholle, kun se ei pääse turkin läpi luonnollisesti varisemaan omia aikojaan. Myös ihon erittämä rasva jää turkkiin pahentaen vain asiaa. Trimmaamalla eli nyppimällä vanhat peitinkarvat pois edes sieltä täältä selkäturkkia, autat marsun turkin uusiutumista ja elvytät verenkiertoa iholla. Peitinkarvojen leikkaaminen ei auta turkkia uusiutumaan.

Ota marsun selkäkarvaa etu- ja keskisormen väliin, ja nypi toisella kädellä karvat pois, marsun esittämistä vastalauseista huolimatta. Marsu ei pidä trimmauksesta, sen enempää kuin muistakaan hoitotoimenpiteistä. Se tehdään kuitenkin vain marsun parhaaksi, ja eihän tätä kuitenkaan kovin usein tarvitse toistaa, ellei marsusi käy myös aktiivisesti ulkomuotoluokissa, joihin trimmaus on myös tarkempaa, ja joihin yritetään myös saada mm. marsun kuvio näyttämään paremmalta.

Trimmaus on helpointa tehdä kuivaan, likaiseen turkkiin. Ulkomuotoluokkiin marsun voi trimmata ensin vaikka muutamaa päivää ennen pesua, sitten turkin kuivuttua, vielä pesun jälkeen juuri ennen näyttelyä.

Trimmaukseen voi halutessaan käyttää apuvälineitä, kuten pinsettejä tai sormikumeja, jolla saa paremman otteen karvasta. On olemassa myös trimmaamiseen tarkoitettuja hohkakiviä, joilla pyyhitään marsun turkkia myötäkarvaan, jolloin kiven rosoinen pinta irrottaa karvoja. Trimmausveitsi tulee olla mahdollisimman tylsä, jos sitä haluaa käyttää, koska sen tarkoitus ei ole leikata karvaa, vaan auttaa paremman otteen saamisessa.

MUUNLAISEN TURKIN HOITO

Turkin rasvoittuminen ei ole yhtä suuri ongelma ei-sileäkarvaisilla marsuilla, koska turkki ei ole niin tiiviisti ihoa vasten. Toki nekin kannattaa pestä ennen pet-luokkaan viemistä. Ulkomuotoluokkaa varten ei karkeakarvaisia rotuja kannata pestä, koska pesu pehmentää turkkia. Pet-luokassa se ei kuitenkaan haittaa.

Pitkäkarvaiset ovat usein muita marsuja laihempia ja pienempiä, joten niiden valttikortti on tietenkin ennen kaikkea turkki myös pet-luokassa. Marsu menettää tämän viimeisenkin valttikortin, jos se viedään näyttelyyn kynityllä turkilla. Anna turkin siis kasvaa ennen näyttelyä vähintään maahan asti, jolloin sen paksuutta pystyy paremmin arvostelemaan. Puhdas ja takuton pitkäkarvaisen turkki tekee aina vaikutuksen! Pitkäkarvaisesta näkee nimittäin heti, jos turkissa on kohtia, joista takku on jouduttu leikata pois, tai jos haarojen karvat ovat pissanpolttamat.

Myös karvattomat marsut ovat yleensä muita pienempiä ja niiden silmiinpistävin ominaisuus on iho, joka arvostellaan turkin kohdalla. Ihon on siis hyvä olla puhdas ja kunnossa, kun näyttelyyn mennään. Pesemisen lisäksi karvattomien marsujen ihoa yleensä rasvataan. Koska marsulla ei ole turkkia piilottamassa arpia, naarmuja ja finnejä, niin mitä vähemmän niitä on, sen parempi. Älä kuitenkaan tuo marsua pöydälle ihan rasvasta ”limaisena”. Käytä mahdollisimman miedon tuoksuista rasvaa. Huomioi niin rasvan kuin shampoidenkin kanssa, että hajusteeton on eri asia kuin hajuton.

MUUTA

Marsu tarvitsee näyttelylaudan. Se ei ole pakollinen pet-luokassa, mutta marsun on mukavampi poseerata tutunhajuisella alustalla. Näyttelylautoja voi ostaa muilta harrastajilta tai tehdä itse. Lauta voi olla esim. 30x30cm kankaalla päällystetty levy, johon voi halutessaan laittaa vielä matalat, tukevat jalat, sekä erityisesti pet-luokkaan sen voi jopa koristella. Ulkomuotoluokkaan hillitympi lauta on fiksumpi vaihtoehto.


Erilaisia pet-näyttelylautoja.

Juuri ennen pöydälle menoa, poista roskat marsun silmäkulmista ja hampaiden välistä. Laita ainakin pitkäkarvaisen marsun mukaan kampa, jolla tuomari voi kokeilla marsun turkin takuttomuutta.

Olisi hyvä, jos marsu olisi totutettu jo etukäteen siihen, että sitä käännellään eri asentoihin, ja että sen hampaita katsotaan.


Marsun olisi hyvä antaa kääntää itseään maha ylöspäin.

Toiset tuomarit tykkäävät temperamenttisista marsuista, toiset löllyköistä. Myös yleiskunnon suhteen tuomarit saattavat suosia hieman erilaista massaa; sporttista ja timmiä, tai tukevaa tiiliskivimarsua. Kaikkien siis kannattaa kokeilla näyttelyitä! Ja jos omalle marsulle ei palkintoja riittänyt, se ei välttämättä tarkoita, että se olisi lainkaan huono. Toiset vaan oli vielä parempia, ainakin siinä näyttelyssä. Kannattaa opiskella tuomarin laittamia kommentteja arvostelukaavakkeesta, ja kokeilla uudestaan! :)

 

Artikkelit

© Anemoneniitty.net, 4.01.2017 20:25 Validated by HTML Validator (based on Tidy)