*Marsu: lauma- ja saaliseläin*

Teksti: Katriina Hautala

Julkaistu: Rodentia 4/10

Huom! Tämä artikkeli on laajennettu versio pätkästä kasvateille mukaan annettavaa hoito-ohjetta.

LAUMAELÄIN

Marsu on laumaeläin, jolla tulee ehdottomasti olla vähintään yksi lajitoveri. Siten marsuja ei saisi edes myydä yksittäisesti, ellei kotona ole jo valmiina tai pikapuoliin tulossa toinen marsu. HUOM! Pikapuoliin ei tarkoita sitä, että vuoden sisällä tai sitten kun äidistä siltä tuntuu, vaan että toinen marsu on jo varauksessa! Marsujen tulee olla keskenään samaa sukupuolta, ellei toinen ole leikattu tai steriili. Uros ja naaras voivat asua yhdessä väliaikaisesti, mutta naaraan jatkuva poi’ittaminen on vaarallista.

Yleensä kaikki marsut saadaan tulemaan toimeen keskenään, mutta vieraiden marsujen totuttaminen toisiinsa saattaa vaatia välien ja arvojärjestyksen selvittelyä. Huonompi vaihtoehto on laittaa marsut vierekkäisiin häkkeihin, jolloin ne edes näkevät toisensa, mutta kommunikoiminen jää kyllä aika hankalaksi. Kaikista helpointa on ostaa heti kaksi marsua samasta paikasta, jossa ne on jo totutettu toisiinsa. Kaksi poikasta on helppo totuttaa toisiinsa. Myös aikuisen ja poikasen totuttaminen on helppoa. Kaksi aikuista saattavat joutua hieman nahistelemaan, jos aluksi kumpikin haluaa olla johtaja. Tämä pätee sekä uroksiin että naaraisiin ja on täysin luonnollista.

Kun yhdistetään aikuinen ja poikanen, arvojärjestys on itsestään selvä, eikä siitä tarvitse tapella. Pienempi haluaa isomman olevan isä/emohahmo, eikä se kyseenalaista sen auktoriteettia. Isompi saattaa aluksi näykkiä tai juoksuttaa tulokasta oman asemansa selväksi tekemiseksi, mutta lopettaa varmistuttuaan, ettei pienempi suunnittele vallankaappausta. Aikuinen uros saattaa kosiskella ja astua poikasta aluksi. Pikkupoika ei saa siitä henkisiä traumoja, koska se ei ajattele asioita niin kuin ihminen vaan niinkuin marsu.

Jos marsukaveruksista toinen kuolee, pitää yksinjääneelle marsulle hankkia uusi ystävä mahdollisimman pian. Muuten se tulee ennen pitkään apaattiseksi eikä sillä ole muuta tekemistä kuin menneen ystävän sureminen. Yksin eläminen on marsulle luonnotonta eikä ihminen, kani tai mikään muukaan voi korvata toisen marsun seuraa, vaikka marsu niitäkin rakastaisi.

Uuden marsun tullessa taloon, kannattaa häkki siivota kunnolla, ettei reviiri ole liian puolueellinen. Häkkiin kannattaa väliaikaisesti laittaa ylimääräisiä piilopaikkoja, esim. riisimuropaketteja, ja niin paljon heinää/olkea, kuin häkkiin mahtuu, että marsut voivat halutessaan olla piilossa ja näkemättä toisiaan. Johtajaksi aikova kiusaa ja jahtaa toista, mutta se loppuu parissa päivässä.

Marsuja ei saa heti juosta erottamaan, koska laumaeläinten väliseen kanssakäymiseen kuuluu välillä tarkistella ja päivittää arvojärjestystä. On siis luonnollista, että ne voivat myöhemminkin välillä kinastella. Varsinkin naaraat osoittavat korkeamman asemansa hyvin armottomasti ajamalla toisen pois kupilta, kun itse on syömässä jne. Urokset kosiskelevat toisiaan esim. häkin siivouksen jälkeen, kun tulee uudet hajut. Mitäs tuosta!

SAALISELÄIN

Marsu on pohjimmiltaan aina saaliseläin, kävelevä paisti. Siksi ei ole lainkaan luonnevikaisuutta tai arkuutta, jos marsu säntää helposti karkuun. Se on luonnollista. Marsulla ei ole luonnossa muuta suojautumiskeinoa kuin karkuun pinkaiseminen. Se ei pysty puolustautumaan vihollista vastaan. Selviytyäkseen maailmassa, marsun ei ole kannattanut jäädä varmistamaan, onko kyseessä sittenkin väärä hälytys. Ne jotka pääsevät pakoon, jäävät henkiin ja jatkavat sukua. Tapa on siis varsin hyvin iskostunut marsun takaraivoon.

Poikanen on vielä enemmän vaistojensa varassa, koska niillä ei ole elämänkokemusta kuin muutama viikko uuteen kotiin tullessaan. Tänä aikana kasvattajan on täytynyt kunnioittaa sitä lyhyttä aikaa, jonka poikanen saa emonsa ja sisarustensa kanssa viettää. Se on elintärkeää, että poikanen leimautuisi marsuksi ja kasvaisi henkisesti tasapainoiseksi ja että se saa tarpeeksi ravintoa nisästä, joten se ei ole voinut tänä aikana jatkuvasti olla kasvattajan sylissä. On myös väärin vaatia marsua luovutettavaksi liian aikaisin. Ihmisellä pitää olla aikaa odottaa, marsulla taas on vain 5-6 viikkoa aikaa olla emonsa kanssa!

Uuteen kotiin muuttanut marsu tarvitsee erityistä kärsivällisyyttä ihmisiltään. Eihän se edes tiennyt, että entisen kodin ulkopuolellakin on maailmaa! Hyvältä kasvattajalla tulleella marsulla on toki runsaasti hyviä kokemuksia ihmisistä, mutta saaliina marsu pelaa aina varman päälle. Aluksi se viihtyy piilossa, mikä on luonnollista. Joskus on kuitenkin pakko ottaa koko mökki pois, että marsu näkee olevansa turvassa sen ulkopuolellakin.

Monet marsut, varsinkin poikaset, pinkaisevat ensireaktiona karkuun, kun sitä otetaan häkistä. Monella se tapa vähenee tai jää kokonaan pois iän ja kokemuksen myötä. Tähän vaikuttavat paljon ihmisen otteet ja varmuus. Aloittelijoiden marsut rimpuilevat ja pakenevat enemmän, koska niille annetaan tavallaan siihen mahdollisuus. Varmoilla otteilla äärettömän aratkin marsut saadaan pysymään melko rauhallisina ja rimpuilematta, kääntelemisestä huolimatta. Kun marsua aletaan ottaa häkistä, se pitää hoitaa loppuun asti, vaikka marsu sujahtaisikin kymmenen kertaa karkuun. Muuten marsun tulkinnan mukaan sitä yritettiin saalistaa, mutta onneksi pääsi pakoon. Ryntäily vain pahenee seuraavalla kerralla. Marsu pitää ottaa häkistä ja piste, jos kerran on aloitettu. Siten marsu oppii ymmärtämään, mistä on kyse.

Useimmat marsut nauttivat suunnattomasti sylissä olemisesta, kunhan ne ensin syliin asti saadaan. Marsu istuisi sylissä vaikka koko päivän, pissahätä tosin voi iskeä. Marsu voi osoittaa tämän muuttumalla levottomaksi, kuopimalla tai vinkumalla. Mutta aina ei voi marsu tietää, ettei syliin saa pissata. Jos käy vahinko, marsu laitetaan heti häkkiin, jolloin se ehkä oppii pikkuhiljaa yhdistämään pissaamisen ja häkin.

Muista jyrsijöistä poiketen marsu sopii hyvin myös lasten ystäväksi, vaikka vanhemmilla onkin vastuu marsun hoidosta ja turvallisuudesta. Aikuisen tai isomman lapsen kannattaa kuitenkin ottaa marsu häkistä ja laskea lattialla istuvan lapsen syliin, sekä nostaa marsu takaisin häkkiin. Marsu istuu mielellään sylissä siliteltävänä ja rapsuteltavana. Marsu kuitenkin säikähtää helposti ja voi pudota, joten pienempien lasten ei kannata kanniskella marsua. Marsun näkö ei ole yhtä hyvä kuin ihmisen, mutta se näkee huomattavasti laajemmin sivuilleen, joten se voi oudot liikkeet helposti tulkita vaaroiksi ja singota olkapään yli.

Artikkelit

© Anemoneniitty.net, 21.07.2011 21:29 Validated by HTML Validator (based on Tidy)