*Vinkkejä heinäallergiaan*

Teksti: Katriina Hautala

Julkaistu Rodentiassa 3/14 ja Papanaattorissa 1/15

Kuvat: Wikimedia Commons

Heinäallergia on ikävä vaiva sellaiselle, jonka lemmikin päivittäiseen ruokavalioon tulee sisältyä heinää. Aihe on puhuttanut Facebookin ryhmissä Marsut.net, Marsut ja Suomen Marsuyhdistys ry, ja päätin lopulta koota vinkit yhden otsikon alle. Vaikka allergiatestit eivät aina välttämättä kerro kaikkea 100% varmasti, kannattaa käydä testauttamassa, että mille on allerginen: lemmikille, sen ruoalle tai kuivikkeelle? Vaikka tieto lisää tuskaa, epätietoisuus syö yleensä naista vielä enemmän, ja on helpompi alkaa etsiä helpotuskeinoja oireille.

Heinän laatu

Aloita allergisoivan heinälajikkeen selvittäminen allergiatestillä. Timotei on tavallisinta myytävää ruokaheinää. Muitakin heinälajikkeita on ihan markkinoillakin saatavilla! Valitettavasti kuitenkin heinäpaketteihin ja verkkokauppojen tuotekuvauksiin on varsin huonosti merkitty, mistä heinälajista on kyse.

Monille timotei-allergisille riittää avuksi, että heinästä puuttuvat timotein kukinnot. Tällaista nuorena niitettyä heinää myydään mm. syysheinän ja ruohoheinän nimellä. Onni onnettomuudessa: se on ravinteikkaampaa ja mm. C-vitamiinia on enemmän ruohoheinässä kuin kortisemmassa. Oikea syysheinä on pehmeää ja lehtevää. Se on yleensä hintavampaa, mutta hävikki on pienempää, kun siinä ei ole kovia korsia, mitä eläimet mielellään hylkäävät häkin pohjalle.

Moni heinäallerginen ei saa syysheinästä oireita, koska tähkättömässä syysheinässä on siitepölyä vähemmän. Myös kuivatustekniikassa sekä varastointikerroksessa on eroja. Hakiessaan itse suoraan maajussilta, allergisen ei kannata ottaa sitä päällimmäistä, reunimmaista tai alimmaista paalia. Ravintoarvot taas riippuvat pellosta, ja JOS satoa analysoivia testejä tehdään, tulokset voivat vaihdella eri kohtaa peltoa. Syysheinän ravintoarvot heikkenevät keväällä kortiseen verrattuna nopeammin.

Allergiaoireita saattaa jollain auttaa tuoreen heinän antaminen mahdollisimman pitkälle syksyyn, koska se pölyää vähemmän ja voit suosia vähiten allergisoivia lajikkeita. Voit ehkä myös kuivattaa talveksi juuri niitä lajikkeita, jotka allergisoivat vähiten.

Heinän käsittely

Tarvittaessa allerginen voi käyttää heinän ja sitä syövien eläinten käsittelyssä apuna suojakäsineitä ja hengityssuojainta. Vaihtovaatteet auttavat siinä, ettei heinänpöly kulkeudu niin pahoin eläinhuoneesta muualle huoneistoon.

Heinän käsittelyn minimoimiseksi kannattaa rakentaa häkin yhteyteen tarjolla oleville heinille umpinainen, iso laatikko, jonka alaosassa olevan ritilän läpi eläimet syövät heinää. Heinät pysyvät tällöin paremmin kurissa ja yhdessä paikassa, eivätkä pääse pölisemään ympäriinsä. Kun tämä heinälaatikko on tarpeeksi isokokoinen, sitä tarvitsee täyttää vain harvoin, ehkä muutaman viikon välein, laatikon koosta ja sitä käyttävästä eläinmäärästä riippuen. Itse häkki voisi olla sellainen, että edessä on vaikka magneeteilla suljettava pleksi ja ilmaraot takana. Tämä malli on tuonut pelastuksen muutamalle allergiaperheelle, joilla marsut elävät peräti olohuoneessa.

Huoneilma

Heinänsyöjillä tulee luonnollisesti olla allergiakodissa oma huone, jossa allerginen käy valitettavasti mahdollisimman vähän. Kesäaikaan eläimillä kannattaisi olla ympärivuorokautinen ulkoasunto.

Ilmanpuhdistaja vähentää myös pölyongelmia. Elixair ja Electrolux olivat keskustelijoiden suosittelemia.

Huoneen tuulettaminen ja imuroiminen usein voi jotakuta auttaa, mutta se voi myös pahentaa heinäpölyn lentelyä ilmassa. Imuroinnin ja lakaisun sijaan lattia siivotaan esim. lastalla ja kostealla liinalla. Ennen tätä, huoneilman voi ensin sumutella tasaisesti kukkasuihkepullolla ylös päin, niin kosteus laskeutuu ylhäältä alas ja vie pölyt mukanaan lattiaan. Kevyt sumutus riittää puhdistamaan pölyt ilmasta, eikä lattian pölytkään enää nouse ylös. Myös heiniä jakaessa, päästele suihkepullolla heti perään huoneilmaan ja/tai itse heinään, jotta heinän pölyäminen vähenee. Heinää kostuttaessasi, joudut kuitenkin varoa homehduttamista!

Heinän pöyhimisen ja heinäpölyn huoneilmaan joutumisen minimoiminen on kaiken A ja O. Jos mahdollista, heinäpaali säilytetään mahdollisimman tiiviinä pakettina myös eläimille tarjoiltuna. Marketin pikkupaalin voi tarjoilla vaikka kokonaisena, esim. kiinnitettynä häkin ulkopuolelle, ja vain verkkoa vasten oleva muovi poistettuna.

Ylimääräinen heinä säilytetään suljettuna ja mieluiten ulkotiloissa. Heinien lisääminen häkkiin on aina paha tilanne allergisen kannalta, koska silloin joutuu heinän kanssa kosketuksiin ja se pölisee naamalle. Siksi olisi hyvä, että heinää joutuu lisäämään vain harvoin.

Ensiavuksi voit pitää peittoa häkin päälle ainakin öisin. Heinähäkin päällä voi pitää kangasta.

Lääkkeet

Erään allergisen keskustelijan mukaan antihistamiinia voi syödä vuoden ympäri, ja nykyään saa väsyttämättömiä lääkkeitä. Lomudal-silmätipat ovat yhden keskustelijan mielestä ihan ehdottomat.

Lääkäriltä kannattaa kysellä, onko mahdollista aloittaa siedätyshoitoa. Hoitoa voidaan tarjota terveyskeskuksessa annettavana pistoksena tai tablettina joka syödään päivittäin. Hoito kestää noin 3 vuotta, mutta jo ensimmäisenä vuonna joku voi huomata vaikutuksen. Varsinkin tablettihoito on kyllä kallis, mutta joillakin se on hintansa väärti.

Toisille riittää ihan kotisiedätyshoito, eli totutella heinän kanssa olemaan ja käsitellä sitä. Allergiaa aiheuttavien lemmikkien pitäminen on tietenkin jo yksi osa kotisiedätyshoitoa.

Heinälajikkeista

Joitakin omistajia kauhistutti ajatus siirtymisestä muuhun kuin timotei. Timotei ei ole lajikkeena mitenkään pakollista marsun ja kanin ruoassa, se vain on hyvä rehukasvi, joten sitä yleensä paalissa on kokonaan tai osittain. Itseasiassa ns. vuoriheinä ja niittyheinä (sekaheinä) olisivat luonnollisempi vaihtoehto. Ei sillä puisevalla korrella ole ravintoarvojen kannalta mitään sen kummempaa merkitystä, eläin saa kyllä lehtevästä heinästä kaikki tarvitsemansa ravinteet ja paljon paremmin vielä. Korressa on yleensä enemmän sokeria ja kuituja sekä vähemmän ravinteita, kun lehtevässä heinässä. Korret antavat enemmän työtä hampaille ja suolistolle, mutta nuorempikin heinä pitää suoliston kunnossa ja harvoin heinä on lemmikin ainoa hampaidenkuluttaja. Korret voi sen suhteen korvata paitsi muulla heinällä kuin timotei, myös varvuilla, oksilla, oljella jne.

Nuoressa timoteissä on paljon energiaa ja valkuaista. Jos pelkäät lemmikkisi lihovan ravinteikkaammalla syysheinällä, voit huoletta vähentää kuivamuonan osuutta ruokavaliossa ja lisätä vähemmän omistajaa allergisoivia kasveja kypsiä korsia korvaamaan.

Timotei on yleisin rehukasvi, ja siksi on vaikea löytää heinää, jossa sitä ei olisi. Karjaa ja hevosia varten kasvatettavat heinät ovat yleensä sekaheinää, joista vähintään pieni osa on timoteitä. Timoteitön heinä on kalliimpaa, ja sitä ei yleensä ihan lähikaupoista saa. Zooplussassa ainakin olen nähnyt vaihtoehtoisia tuotteita, ja myös lemmikkiliikkeistä ja muista verkkokaupoista kannattaa etsiä.

Tehomaatalous haluaa tuottaa, ja kaikki ylimääräinen kasvusto heikentää satoa. Rikkakasveja ei myrkytetä sen takia, etteivätkö ne olisi terveellisiä tai kelpaisi rehuksi. Päinvastoin, useat niistä ovat rohdoskasveja, ja niillä on joskus ollut arvokasta kansanlääkinnällistä käyttöä. Rikkakasvit vievät tilaa ja ravinteita pellolta niiltä kasveilta, joita on tarkoitus viljellä. Lisäksi monet rikkakasvit ovat heinää kosteampia, eivätkä kuivu niin hyvin, vaan voivat homehduttaa paalin. Timotei on satoisa ja valkuais- ja energiapitoinen, siitä saa enemmän massaa verrattuna muihin heiniin.

Yleisiä heinäkasveja Suomessa ovat timotein lisäksi mm. juolavehnä, hietakastikka, nurmilauha, nurminata ja röllit. Ne ovat yleensä vain kiusallisen rikkakasvin virassa, mutta monet rikkakasvit ovat todella hyvää ruokaa kasvinsyöjille. Nurmilauha on Suomessa luonnonniittyjen keskeisin heinäkasvilaji, josta ainakin lampaat pitävät. Nurminataakin käytetään rehuna.

Juolavehnä on erinomainen rehukasvi, sitä kehutaan timotein veroiseksi, ravintorikkaaksi heinäksi. Juolavehnä on myös vanha rohdoskasvi, jota on myyty apteekeissa. Se edistää ruoansulatusta, lisää virtsaneritystä, käy ulostuslääkkeeksi ja irrottaa limaa.

Kesäisin hyvin harva kerää pelkästään timoteitä tai edes heinää ylipäätään, vaan suuressa roolissa ovat voikukanlehdet, apilat, horsma, mesiangervo, vuohenputki jne. Miksi näin pitäisi olla talvellakaan? Pienelle katraalle talveksi jaksaa varmasti kuivattaa vaikka mitä. Suomalaisten kasvilajien luetteloa lemmikkien näkökulmasta täällä http://anemoneniityn.arkku.net/artikkelisuomalaisetkasvit.php

Kuivattamisen ja tuoreena keräämisen lisäksi eläimelle voi idättää rairuohon tapaan monenlaisia kasveja. Esimerkkejä ovat erilaiset viljat; ohra, kaura, vehnä, ruis, sekä heinän- ja miksei vaikka auringonkukansiemenet, maissit tai herneet!

Muut heinätuotteet

Entäs jos mikään heinälaatu ei käy eikä mistään yllämainistusta ole apua? Eläinsuojeluasetuksen mukaan kanilla ja marsulla on oltava saatavillaan korsirehua. Heinänsyöjistä luopuminen ainoana järkevänä vaihtoehtona alkaa olla lähellä, mutta jotain voisi vielä kokeilla.

Heinästä valmistetut tunnelit, pesät ja muut lelut ovat suhteellisen helposti saatavilla eläinkaupoissa. Ne ovat tuskin kovin ravinteikkaita, mutta tyydyttävät korsien nakertelun tarvetta. Olki lienee korsirehua, halpaa, helposti saatavilla, käy myös virikkeeksi ja kuivikkeeksi, mutta se on hyvin ravintoköyhää. Olki riittäisi tyydyttämään korsien napostelun tarpeen ja aivan varmasti olki pitää myös suolen toiminnassa, itse asiassa kakkaa tulee aikamoiset määrät, koska mitään ei tartu matkan varrelle, mutta entä ne kaikki puuttuvat “heinäravintoaineet”? Ne voi teoriassa saada seuraavista:

  • Heinäpelletti (jos eläin suostuu syömään sitä riittävästi muiden ruokien lisäksi)
  • Hyvin heinäpitoinen täysravintopelletti (saattaa lihottaa, koska eläimen pitäisi syödä sitä aika paljon)
  • Heinäkiekot yms. syötävät heinä/yrttikokkareet
  • Yrttilajitelmat ja -sekoitukset

Täysravintopelleteissä löytyy viljattomia versioita, jotka koostuvat esim. yrteistä, kukista ja vihanneksista. Esimerkkinä yhden tällaisen valmistusainelista: timotei, koiranheinä, niittynurmikka, piharatamo, puna-apila, nurminata, poimulehti, hernelastut, porkkanakuutiot, papulastut, palsternakkakuutiot, piparminttu, pellavansiemenet, musta kumina, voikukanlehdet, punajuurikuutiot, persilja, omenakuutiot, kamomillankukat, nokkonen, fenkoli.

Markkinoilta voi vaihtelevasti löytää pääosin heinästä, lehdistä tai muista yrteistä koostuvia pyöryköitä, kiekkoja ja muita kokkareita. Esimerkki erään valmistusaineista: heinät (niittyheinä), lehdet (malvanlehdet), kukat (laventelinkukat), marjat (mansikat), soijajauho, vesi.

Timotei by I, Hugo.arg. Licensed under CC BY-SA 3.0 via Wikimedia Commons.

 

Juolavehnä

 

Hietakastikka

 

Nurmilauha

 

Nurminata

 

Nurmirölli

 

 

Alfalfa

Artikkelit

© Anemoneniitty.net, 14.03.2015 16:57 Validated by HTML Validator (based on Tidy)