*Ensikosketukseni chinchillaan*

Teksti ja kuva: Katriina Hautala

Julkaistu Rodentiassa 4/10

Pääsin töihin Kauhavalle avattuun uuteen eläinkauppaan nimeltä PetPoint. Siitä tulen varmasti kirjoittamaan lisää johonkin toiseen artikkeliin, sillä tämä käsittelee alkeiskurssiani chinchillojen ihmeellisessä maailmassa. Vähän yhteneväisyyttä kuitenkin on väkisinkin, sillä pääsin ensimmäisen kerran tositarkoituksella tekemisiin kyseisen lajin kanssa vasta, kun sellainen kannettiin liikkeeseen häkkeineen päivineen omistajan toimesta. Chinchilla oli ollut siihen asti Pietarsaaren PetPointissa.

Tähän asti chinchillat ovat olleet minulle musta aukko sivistyksessä. Olen toki oppinut lajista sellaiset perusasiat, miltä aktiivinen jyrsijäharrastaja ei voi välttyä, kuten että ne syövät vain heinää ja chinchillanpellettiä, ottavat hiekkakylpyjä, tarvitsevat ison ja korkean häkin, elävät tolkuttoman kauan... Mutta sehän on kaikki vain kirjaviisautta, teoriaa.

Käytännön chinchillatuntemus rajoittuu vain siihen, että olen nähnyt niitä lähinnä näyttelyissä, ja joskus jopa silittänyt chinchillaa. Silloinkin eläin on ollut visusti omistajansa käsissä. Monesti pieniin näyttelyihin on kysytty, että mitä kaikkia lajeja sä voisit arvostella, jos tulee vain pari eläintä lajia kohti. Vastaus tulee minulta aina, että oikeastaan kaikki muut menee, paitsi chinchillat... Sellaisen käsiini ottamista en ole uskaltanut ottaa vastuulleni. Aivan liian tuntematon ja vauhdikas. Marsuihminen pystyy kyllä käsittelemään kania ja gerbiili-ihminen hamsteria, mutta chinchilla on liian erilainen mihinkään verrattuna.

Vaikka olen omistanut ja käsitellyt eläimiä akvaariokaloista isoihin koiriin, niin olen aina mieltänyt chinchillan olevan itselleni vaikea ja arvaamaton. Tarvittaessa se sinkoaa käsistä kuin hamsteri, mutta paniikin tullen siitä ei voi pitää kiinni kuin marsusta, vaan kuin hiirestä, eli hännästä, mutta mitä jos se pureekin jalkojensa alla olevaa kättä? Eihän hamsteristakaan voi pienen kokonsa vuoksi pitää kiinni kuin marsusta, ja hätääntyessään se voi oikeasti purrakin. Mutta tunnen hamsterien ilmeitä ja käyttäytymistä tarpeeksi osatakseni ennakoida niiden päähänpistoja. Mutta mitä chinchillan päässä liikkuu?

Kyseessä on nyt siis n. 8kk uros. Arvelin, että pörriäisestä tulee pitkä tuttavuus, joten kutsuin sitä Ticoksi. Ticoa ei tietääkseni oltu paljon käsitelty, ja se turahteli hamsterimaisella äänellä lähentely-yrityksilleni. En ollut kuullut aikaisemmin chinchillan ääntelevän sillälailla. Aikansa väisteltyään Tico antoi minun rapsuttaa korvansa takaa. Mutta hän on hyvin tarkka siitä, mitä kohtaa saa rapsuttaa milloinkin. Välillä se kommentoi tiuskaisemalla EI SIITÄ! Oikeasta kohdasta rapsuttaessa Tico menee nirvanaan ja sulkee silmät ja kallistaa päätä, että pääsen oikein hyvin rapsuttamaan. Sain myös otsasta silittää. Marica Toppari taisi saada sen ihan syliinkin käväisemään!

Ensimmäiseksi kiinnitin huomiota herran ruokavalioon. Sillä oli kuppi täynnä värikästä siemenseosta. Ilmeisesti Prestigen Chinchilla Naturea. Värikkäitä maissikokkareita oli myös ympäri häkin pohjaa. Annoin vanhojen ruokien olla, ettei muutos tulisi liian yhtäkkiä, mutta päätin laittaa sille tästä lähin chinchillan pellettiä kuppiin. Prestigen seoksen lisäksi liikkeessä oli chinchilloille valikoimissa kolmea eri pellettiä.

Alla olevan taulukon tein vertaillakseni, mikä saatavilla oleva pelletti olisi ravintoarvoiltaan lähinnä totuutta. Kopioin taulukon Kingis-kasvatuksen sivuilta ja jätin siihen vertailukohteeksi suositellun Teurlings-pelletin sekä meiltä hyllystä löytyvät Prestigen ja New Generationin ja lisäsin Versele-Laga Pron ja ZuPreemin.

Hankittuani Kingis-sivuilta sivistystä, päädyin Versele-Lagan Chinchilla & Degu Pro-pellettiin. Missään vaihtoehdoista ei ollut tarpeeksi rasvaa ja proteiinia, mutta Pro ja Generation edustivat siinä parhaimmistoa. Pron kalsium-fosfori-suhde oli oikea, Generationin kohdalla niistä ei saanut edes selvyyttä. Siinä oli kyllä paremmin kuitua, mutta sillä nyt ei ole väliä, kun otus syö kokoajan heinää. Pomo suhtautui paheksuvasti ruokavaliomuutokseen, mutta yritin olla piittaamatta siitä mitään, koska tarkoitus oli ajatella chinchillan eikä lajia tuntemattoman bisnesmiehen parasta. :D

Parisen viikkoa pysyteltiin Ticon kanssa rapsuttelulinjalla, mutta sitten tuli aika viedä suhteemme seuraavalle tasolle. Laila Keisanen tuli ostoksille, pyydysti Ticon häkistä ja opetti meikäläistä chinchillan pitämisessä. Karva pemisi ja Tico antoi vastalauseita, mutta ei se sitten niin pelottavaa ollutkaan, kun sain vakuutteluita, ettei chinchilla herkästi pure. Eikä se singonnutkaan pitkin seiniä, vaan se oli hännästä ihan helppo pitää aloillaan rimpuilusta huolimatta. Ticolla saattaakin olla huonoja aikaisempia kokemuksia käsittelystä, koska sillä on komea mutka keskellä häntää. Kuka ties se on joskus murtunut, jos poikaa on pidelty vähän kauempaa kuin hännän juuresta.

Laila näytti, että Ticolla oli vähän kuivat tassunpohjat, joita voisi rasvata, vähän kuin marsulla! Poika oli kuulemma myös hieman hoikka. Kuka ties se johtuu ruoan vaihtumisesta ihan toisenlaiseen, jos värikästä siemenseosta syönyt poika on oudoksunut pellettiä. Tai sitten se on ollut kokoajan sellainen, koska siemenseoksessa oli turhan alhainen proteiini- ja rasvaprosentti. Koska Ticoa ei tietääkseni oltu juuri käsitelty, niin aiemmin näitä asioita ei ole varmaan huomattu. Tässä taas nähdään säännöllisen käsittelyn tärkeys, ei se ole pelkkää turhaa lääppimistä.

Pian huomasin, että eihän chinchilla olekaan aivan täysin poikkeuksellinen, vaan siellä ”höyhenpuvun” alla oli sittenkin pieni marsumainen vartalo, josta sai samanlaisen otteen. Chinchilla on vaan paljon vauhdikkaampi, joten meikäläisellä on paljon opittavaa, etten pitele sitä niin kovakouraisesti, kuin kanien ja marsujen kanssa on tottunut. Pikemminkin chincun pitäisi antaa olla tassuillaan toisen käden päällä ja se jämäkämpi ote sitten tarvittaessa hännästä.

Seuraavilla käsittelykerroilla havaitsin pojan saaneen jo hieman lihaa turkkinsa alle. Tico oli aika hapan elämässään tapahtuneesta muutoksesta, ja pinkoi aina villisti häkissä pakoon. Ei tehnyt aivan helpoksi päätöstäni ruveta käsittelemään poikaa säännöllisesti. Se yritti palata takaisin vanhalle linjalle, jossa se saa määrätä, mutta päätin ettei se ole marsua kummempi, vaan sen uskaltaa ihan hyvin ottaa häkistä, halusi se tai ei. Uteliaille lapsille Tico tiuski, että TE ETTE SITTEN AINAKAAN MUA OTA SYLIIN! Aluksi se mökötti, eikä antanut muka enää rapsuttaa, kun joutuu pian vaikka syliin, mutta leppyihän se, kun päästiin oikeaan kohtaan.

Kun laitoin Ticolle ensimmäisen kerran hiekkakylvyn, olin tosi hämmästynyt kuinka se heti tiesi, mitä astialla tehdään. Se sukelsi heti hiekkaan ja piehtaroi innoissaan. Myös hiekkakylvyistä tuli sille säännöllinen rutiini.

Valitettavasti tiemme erosivat jo suhteemme alkutaipaleella. Masennuin kahdessa kuukaudessa erinäisistä olosuhteista lopulta niin pahasti, että jouduin käydä lääkärissä. Vaikka olin huolissani Ticon ja parin muun vaikeasti sijoitettavan ongelmatapauksen kohtalosta jonkun muun käsissä, minun oli pakko ottaa se riski, että saan sairaslomaa ja sen seurauksena potkut. Aavistukseni kävi toteen, eli sairaslomaa tuli pariksi viikoksi ja sain samantien potkut, koska olin vielä koeajalla. Minulla oli myös ollut paljon erimielisyyksiä pomon kanssa eettisestä eläintenpidosta. Tuttavat ovat kyllä kehottaneet pitämään potkuja hyvänä tuurina, ettei tarvinnut itse irtisanoutua ja saada karenssia, mutta vähän huoletti eräiden myynnissä olleiden eläinten puolesta, miten niille sen jälkeen kävi. Käydessäni pian uudelleen liikkeessä, Tico häkkeineen oli kadonnut, enkä oikein jaksa uskoa sen saaneen uutta kotia, vaan että se oli paremminkin viety toivottomana tapauksena takaisin jonnekin, mutta toivotaan parasta!

Ravintotietolähde:

www.kingis.net/pelletitsis.htm

Artikkelit

© Anemoneniitty.net, 28.08.2014 14:11 Validated by HTML Validator (based on Tidy)