*CuyFakta*

Alkuperäinen teksti: Anki Åhrman, Ruotsi /Black Velvet's marsula
Suomentanut Åhrmanin luvalla: Katriina Hautala

Julkaistu Rodentiassa 2/09 ja MarsuMagazinessa 3/09.

Polveutuminen

Cuy polveutuu Etelä-Amerikasta ja on osoitettu, että niitä on pidetty kotieläiminä yli 4000 vuotta ennen Kristusta. Cuy kulkee myös nimellä lihamarsu, koska niitä on kasvatettu lihansa vuoksi. Perheessä saattoi juoksennella parikin kymmentä cuy-marsua vapaana keittiön lattialla. Cuy-marsun liha on erittäin proteiinipitoista ja vähäkolesterolista. Ennen vanhaan cuyn liha oli tavanomainen jättieväs Andien paimentolaisväen taivaltaessa vuorilla. Ensimmäisten cuyden tullessa Eurooppaan, alettiin ensisijaisesti kehitellä näille eri rotuja ja värejä. Samaan aikaan Etelä-Amerikassa jatkettiin panostamista painoon, kokoon ja laatuun hyvän lihan saamiseksi. Vaatimattomuutensa ansiosta cuy ei ollut kallis kasvattaa. Ne syövät kaikkea mitä löytyy keittiöjätteistä. Siitä ne jopa saivat nimensä "Guinean sika", rakkaalla lapsella on monta nimeä, kuten sanotaan, ja se pitää joskus paikkansa. Mutta jonkin ajan kuluttua alkoivat jopa eteläamerikkalaiset kiinnostua väri- ja rotujalostuksesta.

Ruumiinmuoto

Etelä-Amerikasta löytyy kahdentyyppisiä cuyta.

Kookkaampi (Bracoide) tyyppi:

Pienempi (Gracoide) tyyppi:

Täällä Euroopassa voisin sanoa, että meillä on sekä Gracoideja että Bracoideja ja hieman noiden kahden tyypin välimuotoja. Bracoideja on täällä enemmän kuin Gracoideja, voimakkaammat hartiat ja niska lyhyemmällä päällä. Ja ovat kropaltaan jopa lihaksikkaampia kuin Bracoide-tyyppi. Painoa löytyy, mutta ei lihavuudesta ilman lihaksia. Joten loppujen lopuksi se tekee niistä pitkän, kookkaan ja lihaksikkaan Cuyn. Ajatelkaa noin 3-kiloista voimapakkausta sylissä, joka haluaa itseään kutitettavan leuan alta.

Millainen se on nykypäivänä

Nykyään cuyt ovat meillä seuraeläimenä. Samoja cuyta, jotka ovat toisille ruokaa… Jos matkustaa Peruun, aikoo syödä ravintolassa ja tilaa cuyta, silloin voi saada kokolihapihvin cuyta lautaselle.

Täällä Euroopassa emme syö niitä, mutta on aika monia joilla on cuy, koska haluavat omistaa erilaisen lemmikin. Ja silloin se on tavallisesti joku, jolla on tavallinen marsu ja myöhemmin hankkii cuyn, lemmikiksi.

Cuy ei ole niin rauhallinen ja halittava kuin meidän tavalliset marsumme. Cuyn saattaa huomata olevan stressaantuva, ujo ja kauhusta lamaantunut. Mutta sellaisia marsut ovat luonnossa. Myös laumassa elävät, jolloin on tavallista, että alfanaaras pitää komentoa muille naaraille. Muut seuraavat ja matkivat johtajaa, jolloin olisi parasta, että johtava naaras on rauhallisempi. On osoitettu, että tavallisella marsulla on hyvä vaikutus cuyhin. Kun tavallinen ja cuy-marsu asuvat yhdessä, cuy oppii tavalliselta, ettei sen tarvitse olla varuillaan vaarojen varalta, koska eläimet jäljittelevät mielellään muita laumassa. Ja voidaanhan pitää taka-ajatuksena, että cuy on ollut lemmikkinä vain muutamia sukupolvia verrattuna tavallisiin marsuihin, joita meillä on ollut lemmikkinä paljon pitempään. Mutta joka tapauksessa muistetaan, että meidän tavalliset marsumme polveutuvat cuysta.

Täytyy myös korostaa, että kaikki cuyt eivät ole niin vauhkoja ja pelokkaita ilman meitä, jotka jalostamme cuyta yrittäen saada niistä niin rauhallisia ja harmonisia eläimiä kuin mahdollista. Mutta aina löytyy tiettyjä cuyta, jotka ovat enemmän stressaantuneita kuin muut ja tulevat aina olemaankin. Jatkamalla hyvän eläimen jalostusta, tulee runsaasti cuyta, jotka ovat yhtä rauhallisia ja seurallisia, kuin meidän tavalliset marsumme.

Meillä cuy-kasvattajilla on tavallisesti cuyt yhdessä tavallisten kanssa, jolloin niillä on tarvittava rauhallinen ympäristö. Mutta on myös tärkeää, että ne jotka hankkivat cuyn lemmikiksi, käyttävät paljon aikaa niihin, jotta se oppii ja ymmärtää, ettei ihminen ole mitenkään vaarallinen.

Useimmilla cuylla on ryntäilevämpi ja stressaavampi kausi. Ja sillä on tapana ilmetä cuyn ollessa noin 3½-kuinen. Silloin on erityisen tärkeää näyttää niille, ettei ole mitään pelättävää, ja antaa niille paljon huolenpitoa ja läheisyyttä, jolloin ne oppivat ettei mikään uhkaa niitä. Tämä kausi tapaa yleensä mennä ohi noin 6 kuukauden iässä. Mutta valitettavasti löytyy tiettyjä cuyta, jotka ovat stressaantuvampia kuin muut, ja saattavat helposti jatkaa sellaisena loppuelämänsä. Ja kuten kaikki elävät olennot, tarvitsee cuy ruokaa ja lepoa. Mutta tietyistä cuysta saattaa tulla niin stressaantuneita, ettei niillä ole aikaa sen enempää syömiseen kuin lepäämisenkään. Ne ovat vain jatkuvasti varuillaan. Tällaiselle stressaavalle cuylle voi antaa rauhallisen lajitoverin. Silloin ne usein matkivat rauhallista ja tekevät kuten rauhallinen tekee. Sillä tavalla voi yrittää hieman huijata marsua rauhoittumaan. Löytyy esimerkkejä, jotka ovat stressanneet niin, etteivät ole antaneet itselleen aikaa syödä ja levätä.
Cuy ei ole mikään hyvä lemmikki aloittelijalle tai lapselle. Stressaavasta cuysta saa rauhallisemman vain olemalla sen kanssa paljon. Mutta se vaatii päivittäistä panostamista ja suuren annoksen kärsivällisyyttä. Siten cuy on erittäin jännittävä eläin ihmisille, jolla on tietämystä ja ymmärrystä sille.

Elinaika

Cuyn elinaika on noin 3-4 vuotta. Löytyy esimerkkejä vanhemmiksi eläneistä, mutta myös eläimistä, jotka ovat nukkuneet pois paljon aikaisemmin ilman tiedossa olevaa syytä. Koska cuy on stressaantuvampi ja herkempi, saattaa se lyhentää niiden elinaikaa. Siten rauhallisesti elävä cuy, joka tuntee olonsa turvalliseksi, voi se ehkä tuntea kuuluvansa pitempään elävien joukkoon, verrattuna niihin, jotka tuntevat aina olonsa stressaantuneiksi ja epämukaviksi. Silloin marsu saattaa kuolla liian aikaisin. Ja kaikki nämä syyt ovat luultavasti lähtökohta cuyden stressaantuvalle luonteelle. Ne ovat luonteeltaan enemmänkin villimarsuja, koska niiden luonnettahan ei ole vielä jalostettu niin pitkään. Ottaa voimille olla kokoajan varuillaan, kun ei ehdi syödä tai levätä niin kuin pitäisi.

Joten huolehdi, että cuysi tuntee olonsa rauhalliseksi ja turvalliseksi. Sehän on itsestäänselvyys, eikös?

Vaikka cuyt ovat villimpiä ja stressaantuvampia luonteeltaan, ei se todellakaan tee niistä silti ole purevampia! Monet uskovat, että cuyt ovat purevia ja ryntäileviä. Mutta se ei todellisuudessa pidä paikkaansa.

Kyllä, cuyt ovat hieman ryntäilevämpiä kuin tavalliset marsumme. Mutta käsi sydämelle, onhan tavallisiakin marsuja, jotka myös ryntäilevät. Eivät toki niin paljon kuin cuyt. Cuy ei mielellään haluaisi tulla nostetuksi häkistä. Silloin se yrittää juosta karkuun ja kirkuu kuin pistetty sika. Mutta silloin se vain nostetaan ylös, tehdään hoitotoimenpiteet niin lyhyesti kuin mahdollista, niin se tottuu tilanteeseen.

Pitää erittäin hyvin paikkansa, miten ihanaa on kun hyväillään ja rapsutetaan leuan alta! On toki tiettyjä cuyta, jotka eivät todellakaan halua tulla pois häkistä tai olla sylissä. Mutta ne ovat aika harvassa, useimmista tulee hyviä lemmikkejä. Siinä tarvitaan paljon luottamusta.

Ja miksi cuy purisi helpommin kuin tavallinen marsu? Sille väitteelle ei löydy mitään pohjaa. Aivan kuten tavallinenkin marsu, cuy puree ainoastaan hätääntyessään, jos sillä ei todellakaan ole muuta vaihtoehtoa, esimerkiksi nurkkaan ajettuna ilman pakotietä ja tuntiessaan itsensä todella uhatuksi. Silloin ne saattavat purra hädissään, mutta sitä ennen ne varoittavat naksuttamalla hampaitaan. Se on ensimmäinen merkki siitä, että cuy on vastenmielisessä tilanteessa. Mutta ei saa unohtaa, että cuyt naksuttelevat hampaitaan aika usein myös ilman syytä. Silloin pitää kiinnittää huomiota, missä tilanteessa hampaat naksuvat, että onko riski tulla purruksi vai ei.

Mutta cuyt eivät todellakaan pure enempää kuin tavalliset marsut.

Paino

Cuyn paino nousee koko ajan noin 1,5 vuoden ikään asti. Etelä-Amerikassa niiden nopea painonnousu on toivottua lihan takia.

Uroksen pitäisi mielellään saavuttaa 1 kg paino neljän kuukauden ikään mennessä, ja naaraan painon pitäisi 3 kuukauden iässä lähennellä 700-800 grammaa.
Vastasyntynyt tavallinen marsunpoikanen painaa yleensä noin 80-130g. Siten vastasyntyneen cuy-poikasen pitäisi painaa puolet enemmän. Cuy-poikaset nostavat nopeasti painoaan, n. 100g viikossa. Mutta sillä on paljon merkitystä, kuinka iso poikue on ja kuinka ne saavat imeä emoaan. Ja kuinka aikaisin ne alkavat syödä väkirehua ja heinää. Noin 5-kuinen cuy-uros on suunnilleen tavallisen täysikasvuisen uroksen kokoinen. 9 kuukauden iässä pitäisi cuyn painaa n. 2 - 2,5 kg. On olemassa myös pienempiä yksilöitä, jotka voivat painaa samassa iässä n. 1,8 - 2 kg. Mutta on myös suurempia! Niillä voi olla painoa täysikasvuisena 4 kiloa.

Cuy on marsu, vaikka kaikki on paljon suurempaa!

Suurin cuy-rotu on cobayo. Ja sen paino 2-vuotiaana täysikasvuisena on 4,5 - 5 kg. Ja pituutta sillä on n. 50 - 55 cm.

Turkki

Cuyn turkinmuunnoksia on jalostettu melkein kuin meidän tavallisille marsuille. Tavanomaisin on kuitenkin sileäkarvainen, crestillä tai ilman, yksivärinen tai kuviollinen. Sitten tulee pitkäkarvainen crestillä tai ilman: sheltie tai coronet.

On myös rusetillisia cuyta eli abessiinialaisia sekä karkeakarvaisia eli rexejä/teddyjä. Karkeakarvaiset eivät ole niin pitkälle jalostettuja kuin sileä- ja pitkäkarvaiset. Rusetillinen cuy on aika tavallinen. Tarvitsee vain valita, millaisen haluaa.

Värit

Värit ovat kuten tavallisilla marsuilla. Tavallisimpia ovat golden, white ja golden agouti. On makuasia, mitä värejä ja kuvioita cuylle halutaan.

Ruokinta

Ruokinta ei eroa mitenkään tavallisista marsuista. Ainoa ero on, että ruokaa pitää saada suurina määrinä. Toisin sanoen väkirehua, heinää, kasviksia ja vettä. Ja tietenkin c-vitamiinia. Cuyn kanssa kannattaa huolehtia, ettei anna liikaa väkirehua ilman, että antaa paljon enemmän heinää ja vihanneksia. Suosittelen, että c-vitamiinia annetaan vihannesten välityksellä mieluummin, kuin että se annetaan lisäravinteina. Mutta se on itsestä kiinni.

Cuy ei todellakaan saa tulla lihavaksi, sama pätee tavallisiin marsuihin.

Tavallisten marsujen kanssa asuminen

Cuyt ja tavalliset marsut sopivat todella hyvin yhteen. Jos cuy on lemmikkinä, olisi tosi hyvä, jos cuy olisi tavallisten marsujen seurassa. Silloin cuyt tapaavat matkia tavallisten marsujen käytöstä. Kasvattajien on yleensä parasta pitää naaraat kaksittain tai suuremmassa laumassa. Silloin yhdestä naaraasta tulee automaattisesti alfanaaras, joka komentaa muita. Mutta suosittelen, että kasvavat cuyt saisivat kasvaa yhdessä tavallisten marsujen kanssa ja omaksua hieman niiden rauhallista käyttäytymistä.

Liikavarpaat - cuy-marsujen ongelma

Cuylla aika yleinen ongelma on liikavarpaat, joita kutsutaan myös polydaktyyleiksi. Useimmilla cuyilla kasvaa näitä ylimääräisiä varpaita hienosti muiden varpaiden vierellä, ne näyttävät siltä kuin niillä olisi vain todella leveät tassut. Silloin se ei aiheuta mitään ongelmia tai kärsimystä. Liikavarpaat voivat kasvaa muutamalla eri tavalla. Minulla oli cuy-uros, jolla oli 8 varvasta molemmissa etutassuissa, ne näyttivät isoilta viuhkoilta. Sille ei ylimääräisistä varpaista ollut mitään ongelmaa.

Hyvä:
Sellaiset mitä kuvailin yllä. Oikeastaan aika komeat!

Vähemmän hyvä:
Nämä liikavarpaat kasvavat heikon nahanpalan päässä, osalla näistä on myös pieni nivel, mutta useimmiten ne vain roikkuvat heikon nahanpalan varassa. Ne roikkuvat aivan irrallaan tassusta, niitä voi pyöräyttää nahanpalan ympäri pari kertaa, niin heikko se on. Niihin ei ole yhtään mitään hallintaa. Kokenut kasvattaja voi poistaa sellaiset itse alle viikon vanhalta cuy-poikaselta terävillä saksilla heti syntymän jälkeen tai sitoa sen ohuella ompelulangalla. Silloin verenkierto estyy ja varvas putoaa muutamassa päivässä. Jos liikavarvasta ei huomaa poikasen ollessa pieni, voi sen yrittää kuristaa vielä ompelulangalla myös kun poikanen on vähän vanhempi. Sen jälkeen suositellaan, että eläinlääkärin vierailua näiden varpaiden poistamiseen.

Ei hyvä:
Valitettavasti liikavarpaat voivat kasvaa eläimen tassun alle. Silloin eläimellä on suuria ongelmia liikkumisen kanssa. Jokaisella askeleella kynsi painaa polkuanturoita ja tekee todella kipeää. Ne pitää poistattaa eläinlääkärillä. Näissä varpaissa kasvaa usein nivelet ja niissä varpaissa on tarkka tunto.

Ei hyväksyttävää:
Liikavarpaista on variaatio, joka tekee koko raajasta paksumman lantioon asti. Sillä on varpaissa kaksinkertaiset luut. Tästä kärsivällä cuylla on suuria vaikeuksia liikkumisen kanssa. Osa näistä poikasista ei voi liikkua normaalisti. Ne raahaavat itseään etujalkojen avulla. Ne eivät myöskään voi suoristaa jalkaa normaalisti, vaan kulkevat jäykästi ja koko takaosa hoippuen.
Kokenut kasvattaja pystyy sekä näkemään että tuntemaan poikasella tuplaluut. Valitettavasti tällaiselle epämuodostumalle ei voi tehdä mitään. Joten anna eläimelle hyvä loppu.

Liikavarpaat ovat yleisiä, mutta kuten lotossa, yhdistäessään cuy-paria joilla ei ole liikavarpaita, saattaa poikueeseen syntyä liikavarpainen poikanen, riippuen mitä sukutaulusta löytyy. Mikään ei ole 100% varmaa. Mutta kasvattajana sitten tietää, mitkä eläimet jättävät liikavarpaita jälkeläisilleen, vaikka vanhemmilla ei niitä itsellään ole. Eläimensä myyneeltä kasvattajalta voi kysyä asiasta.

Pitää muistaa, ettei kaikilla cuylla ole liikavarpaita! Mutta oman kokemukseni mukaan, liikavarpaalliset cuyt kasvavat suuremmiksi kuin cuyt ilman liikavarpaita. Koska liikavarpaat tekevät isomman cuyn, kysymys on siitä, kumpi on tärkeämpää!

Tiineys

Cuy-naaras odottaa yhtä kauan kuin tavallinen marsu, siis 68-72 päivää. On helpompi sanoa, että 10 viikkoa. Poikuekoko vaihtelee 1-7 poikasta. Cuy-naaraan voi astuttaa tavallisella uroksella, jolloin syntyy puolicuy-poikasia. Cuyn ja tavallisen risteyttäessään, täytyy huolehtia, ettei missään tapauksessa astuta tavallista marsunaarasta cuy-uroksella. Tavallinen naaras ei pysty synnyttämään poikasia, ei pelkästään kokonsa vuoksi vaan koska kallot eroavat tavallisella marsulla ja cuylla. Tällaisessa astutuksessa vaarannetaan naaraan henki, ja sitähän ei saa tehdä. Poikkeuksetta aina cuy-naaras cuy-urokselle tai cuy-naaras tavalliselle urokselle. Muuta vaihtoehtoa ei ole, jos haluaa huolehtia tulevasta emosta.

Oman kokemukseni perusteella on yleistä, että ensisynnyttäjä cuy-naaras menettää ensimmäisen poikueensa. En tiedä, johtuuko se uudesta stressaavasta tilanteesta vai eikö naaras vain tiedä kuinka toimia. Se ei koske kaikkia ensisynnyttäjiä, mutta niin käy aika usein. Itse olen uusinut saman yhdistelmän cuy-naaraan menetettyä poikueensa, kun näen naaraan voivan hyvin ja toipuneen tapahtumasta.

Kun on aika toiselle poikueelle, kaikki menee yleensä kuten pitää ja naaraalla on kauan odottamansa poikue vierellään. Seuraavat synnytykset sujuvat myös niin kuin pitää. Ja cuy-naaras on yhtä hyvä emo kuin tavallinen marsunaaras.

Haluan myös sanoa, että cuy-naaras vaikuttaa jatkavan kasvuaan ensimmäisen poikueensa jälkeen. Minulla on ollut poikuesiskokset, joista toisen annoin saada poikasia ja siitä kasvoi huomattavasti suurempi kuin siskonsa, jolla ei ole ollut poikasia. Poikueen saatuaan cuy-naaras jatkaa kasvuaan ja paino nousee, mutta se ei ole lihavuutta vaan lihasmassaa ja kokoa. Minulla on ollut pari tilaisuutta tehdä näin ja joka kerta sama lopputulos.

Rekisteröinti

Cuyn voi rekisteröidä Ruotsissa ei-standardina. Puoli-cuyta ei voi vielä rekisteröidä.

Näyttelyt

Ruotsissa cuyta voi näyttelyttää pet- tai ei-standardi-luokassa. (Suom.huom! Suomessa cuyta voi toistaiseksi näyttelyttää vain pet-luokassa!) Ei-standardiluokassa eläimen pitää olla rekisteröity ja siellä arvostellaan cuyn rotutyyppiä. Koska cuyta ei ole vielä paljon näyttelytetty, kaikki eivät tiedä millainen cuy on ja pitäisi olla. Tuomarit katsovat luonnetta, ja ehkä vertaavat hieman tavallisiin marsuihin. Ehkä me cuy-kasvattajat olemme joskus niin pitkällä, että cuylle tulee rotumääritelmä jne. Ainakin toivon niin!

Tässä oli hieman tietoa cuy-marsusta. Olen kirjoittanut tämän infon omista kokemuksistani cuy-kasvatuksessa. Aloittaessani cuyden kanssa, luin niistä paljon netistä, mutta olen havainnut, että kaikki ei pidä paikkaansa. Olen itse sitä mieltä, että cuy on hyvin mielenkiintoinen eläin. Kun on oppinut cuyden käyttäytymistä, niistä on paljon iloa. Mutta minusta todellakin pitää tuntea marsut ennen kuin hankkii ensimmäisen cuyn. Cuy ei ole hyvä aloittelijan eläin. On monia, jotka ovat ostaneet cuyn ja tajunnut, ettei se ole heitä varten. Silloin joudutaan cuy myydä ja se joutuu kokea stressaavan muuton jne. Niin ei ole käynyt vain kerran tai pari, vaan monta kertaa. Ja joka kerta olen yhtä pettynyt. Jos siis harkitset cuyn tai useamman hankintaa, mieti ensin onko sinulla aikaa, halua, malttia ja jaksamista.
Mutta… Jos teillä on cuy, teillä on hauska, erilainen, erityinen eikä vähempää kuin fantastinen eläin!

Kuvia: cuy-marsukasvatusta Andeilla | cuy-ateria

Artikkelit

© Anemoneniitty.net, 3.10.2009 20:53 Validated by HTML Validator (based on Tidy)