*Aggressiivinen kani*

Teksti: Katriina Hautala

kuvat & kanin omistaja: Anniina Hautala

Mannekiiniksi meille suostui kiltti hermeliinipoju Anemone's Rumpali.
Kuvien kani ei liity tapaukseen. ;)

Julkaistu Rodentiassa 2/16 ja Papanaattorissa 2?/16

Artikkeli on ollut vuosia unohdettuna raakileena. Sitten tuli kiire saada aineistoa, ja tämä raavittiin valmiiksi pikavauhtia. Teksti voisi sen vuoksi varmasti olla järkevämminkin jäsentynyt.

Tämä saattaa olla joidenkin silmään vähän ronskia tekstiä, mutta kaikissa otteissa mukana on rauhallisuus ja mahdollisimman vähän eleitä ja ääniä, koska oma jännitys ja tuskastuminen hermostuttavat kania lisää, eikä oma ”säätäminen” ainakaan rauhoita sitä.

Kun kanin ehdoilla ei toimi

Tyypillinen näkökulma artikkeleissa kanin kesyttämiseen on aina se, että odotetaan käsi häkin ovella makupalan kanssa, että kani tulee hakemaan sen. Tai että kani itse tulee silitettäväksi tai jopa syliin. Ja kas kun ei sitä, että kani itse sanoo, että nyt saa kääntää selälleen ja katsoa hampaat ja leikata kynnet... Osa kaneista jää em. tekniikalla puoliaraksi ”rimpulaksi” tai pieneksi hitleriksi, joka sanelee säännöt omistajille.

Kanin ehdoilla toimiminen on perusedellytys jokaiselle kanin omistajalle. Mutta kaikkeen se vain ei toimi ainakaan kaikissa hoitotoimenpiteissä. Tässä onkin otettu esille sellaiset ”hankalat tyypit”, joista ei kumminkaan haluta luopua. Läheskään kaikki kanit eivät ole tällaisia, mikään tietty rotu ei ole tällainen, eikä tällaisia tulisi käyttää jalostukseen ilman painavaa syytä. Mutta koska tällaisiakin yksilöitä on, niitä on hyvä osata käsitellä. Muuten kani on tuomittu elämään yksin viiden ristikon sisällä ilman, että siihen pystyy kunnolla edes koskemaan. Jokaisella kanilla on oikeus saada hellyyttä (jos lajitoveri puuttuu syystä tai toisesta), liikuntaa, häkinsiivousta ja kynsienleikkuuta, mutta osaa noista voi olla mahdotonta tarjota kanin käytöksen vuoksi. Jokaisella omistajalla on oikeus käsitellä kania, jolloin pysyy perillä sen yleiskunnosta paremmin kuin pelkällä silmämääräisellä tarkkailulla. Omistajalla on myös velvollisuus suorittaa hoitotoimenpiteet, joten kanin on parasta tottua käsittelyyn.

Ymmärrystä tarvitaan

Aina on olemassa myös väärinkäsityksen mahdollisuus! Kani ei välttämättä ymmärrä, mitä omistaja aikoo. Kani puolestaan ei suinkaan rimpuile esim. kynsiä leikatessa satuttaakseen omistajaa, vaan esim. a) sen varpaat kutiaa, b) sillä ei ole toimeenpiteestä riittävästi hyviä kokemuksia, tai c) se ei vaan innoissaan malta olla paikallaan.

Kani ei ole missään tapauksessa vihainen ilkeyttään tai tahallaan. Se ei raavi ja pure siksi, että omistajalle tulisi paha mieli. Kani ei osaa ajatella sellaista, eikä se edes ymmärrä, että toiselle käy niin. Se ajattelee vain ajavansa käden pois, syystä tai toisesta. Aggressiivisen käyttäytymisen takana on eläimellä AINA pelko, tunne että sitä tai sen reviiriä uhataan. Sillä voi olla korostunut reviirivietti, huonoja kokemuksia tai sitten sillä ei ole tarpeeksi hyviä kokemuksia. Saaliseläimenä kani suhtautuu luonnostaan varautuneesti kaikkeen sellaiseen, mistä sillä ei ole kokemusta lainkaan.


Kynsiä leikatessa, avustaja voi ojentaa vastahakoisen kanin takajalkaa painamalla polven yläpuolelta. Vastaavasti etujalkaa voi ojentaa työntämällä sen olkapäästä. Pitämällä sormea tällä paikalla, kani ei myöskään saa vedettyä jalkaa takaisin.

Hyökkäileminen

Kanin tyypillisimpiä ei-toivottuja luonteenpiirteitä on kaiken sen puolustaminen, mikä sen mielestä kuuluu sille itselleen. Kani yrittää estää omistajaa koskemasta omaisuuteensa hyökkäämällä murahtaen kättä kohti. Kani laittaa korvat taakse tanaan, nostaa kuonon ylös ja astuu äkäisesti eteenpäin. Sisuuntuneimmat voivat jopa heiluttaa häntää! Hyökkiminen ja reviirin puolustaminen voi olla harmitonta, mutta kani saattaa myös purra tai lyödä etutassun kynsillä kipeästi.

Monet emokanit hyökkäilevät ja puolustavat reviiriään jossain vaiheessa, ja siihen ei kannata puuttua lainkaan. Toisilla vaan käytös on liioitellumpaa, toisilla lievempää. Se menee joka tapauksessa ohi hormonien tasaannuttua, ja on sitä paitsi tavallaan merkki naaraan hyvistä emo-ominaisuuksista: poikaset ovat sille tärkeitä, ja se hoitaa ne tunnollisesti. Omistajan on vain sopeuduttava väliaikaiseen tilanteeseen.

Ei-toivottu käytös ruokkii itseään

Jos kani käyttäytyy huonosti, se jätetään helposti nauttimaan tekojensa seurauksista omaan häkkiinsä. Tilanne jatkuu samanlaisena kuin ennenkin, koska kani ei opi ko. ”rangaistuksesta” sitä, mitä haluamme. Se oppii vain, että käyttäytymällä huonosti, se jätetään rauhaan, kuten se vaistojensa ja pelkojensa sanelemana halusikin. Kani ei kuitenkaan ymmärrä, että tämän takia se joutuu elää elämänsä virikkeettömämmin. Se ei itse osaa ruveta muuttamaan käytöstään. Se ei tiedä paremmasta, kuten hellittelystä tai häkin ulkopuolella loikkimisesta, jos se ei ole niitä kokenut tai jos se pelkää niitä asioita.

Kanin opettamiseen voi vallan mainiosti soveltaa koirapuolen tietoja, koska oppiminen on hyvin saman tapaista kaikilla eläimillä, ja tällaiset sisukkaat kanit ovat monesti osoittautuneet halutessaan suorastaan älykkäiksi. Eli hyvästä käytöksestä tulee kiitos: kynsienleikkuun tai häkistä pois ottamisen jälkeen pääsee jaloittelemaan. Herkkupalkkiotakin voi kokeilla, jos kani pystyy syömään siinä tilanteessa.

Kani oppii erottamaan kiellon, moittimisen, kehumisen, lepertelyn yms. toisistaan. Kani vaistoaa, onko käsittelyssä varmuutta vai ei. Varmat otteet herättävät sen luottamuksen nopeammin. Varmat otteet eivät anna kanille niin paljon mahdollisuuksia väärään toimintaan, joka ruokkii itse itseään: rimpuileminen kun saa niin kanin itsensä kuin ehkä omistajankin jännityksen ja stressin heräämään.

Jos äkäistä kania yrittää ottaa häkistä sen ehdoilla, se tietenkin kieltäytyy eli hyökkää tai pakenee. Omistaja vetää kätensä pois ja yrittää ehkä uudelleen. Tällainen käden hinaaminen edestakaisin näyttää kanista ihan hyökkäämiseltä! Ja sitä paitsi kani ajattelee, että kun minä hyökkäsin, se veti käden pois, joten parasta hyökätä uudelleen, kun se taas tulee. Vastaavassa tilanteessa arempi lajitoveri painautuu nurkkaan korvat liimautuneena selkään. Omistaja pääsee niin pitkälle, että alkaa nostaa kania ilmaan. Kania pelottaa ja se alkaa rimpuilla. Jos otteet eivät ole varmat ja lujat, kani pääsee vapaaksi ja painautuu uudelleen sinne nurkkaan. Nyt kani ajattelee, että rimpuilemalla pääsi takaisin häkkiin turvaan. Ei se ehkä edes tiedä, että häkin ulkopuolellakin voi olla kivaa. Kani pitää vaan ottaa sieltä häkistä kerralla.

Pienen kanin kannattelu.

Häkin puolustaminen

Osa kaneista kokee uhkana käden, joka lähestyy sitä suoraan edestä päin ja se voi hyökkäillä sen takia. Tämä voi liittyä reviirin puolustamiseen, jolloin kani on ihan toisenlainen häkkinsä ulkopuolella. Jos kani tulee mielellään pois häkistä ja antaa sen jälkeen käsitellä moitteettomasti, paras ratkaisu kärsivällisen omistajan kanille lienee sivuluukullinen häkki, josta kani pääsee pois nostamatta.

Reviiritietoinen kani voi olla hyvin yksinäinen, jos se on kieltäytynyt jo pitemmän aikaa kaikesta yhteistyöstä, eikä häkkikaverikaan yleensä tule kyseeseen. Palkkioksi häkistä ottamiseen riittää monesti pitkät tovit omistajan sylissä makoillessa. Tässä vaiheessa ei kannata harjoitella kääntämistä selälleen ja hampaiden katsomista.

Häkkiä puolustavaa kania voi olla mahdoton yrittää saada kesyyntymään pelkästään kanin ehdoilla, jos siihen luetaan sellaiset perinteiset konstit, että kani tekee itse aloitteen. Hyökkivä kanihan on jo liiankin oma-aloitteinen! Jos se haluaa, se kyllä hakee makupalan kädestä. Todennäköisesti se ei satu haluamaan, että sen kynnet leikataan, tai että se otetaan häkistä mistään muustakaan syystä.

Ujolla kanilla uteliaisuus ja seurallisuus saattaa voittaa kärsivällisellä odottamisella ja se tulee ottamaan kontaktia itse. Reviiritietoisen kanin tarkoitus taas on pitää kaikki ylimääräinen häkin ulkopuolella, joten omistaja saa odottaa siellä kanin puolesta vaikka loputtomasti. Näin voi käydä myös aran kanin omistajalle, jos hänen lemmikkinsä ei yksinkertaisesti edes tiedä, että sylissä on kiva istua, kun siten saa seuraa, rapsutuksia ja suukkoja, jos se ei vielä tiedä pitävänsä niistä. Siksi kani on parasta ottaa häkistä sen kummemmin siltä itseltä lupaa kyselemättä. Siihen ei ole vielä yhdenkään kanin maailma kaatunut, päin vastoin!

Jalkoihin hyökkiminen

Jos kani saa jaloitella mielensä mukaan huoneistossa tai tietyssä huoneessa, se on todella hieno asia. Mutta aina löytyy joku, joka alkaa puolustaa tätä aluetta esim. hyökkäämällä ihmisten jalkoihin. Tarpeeksi aggressiivinen kani pystyy pitämään jopa koiran reviirinsä ulkopuolella! Kummankaan kokoon katsomatta...

Tällöin kani on parasta palauttaa takaisin maanpinnalle suurista luuloistaan, ettei koko muu perhe joudu elää kanin ehdoilla, sillä yksikään kani ei osaisi jaella sääntöjä jokaisen perheenjäsenen kannalta reilusti. Yleensä riittää, että kanin reviiri rajoitetaan vain omaan häkkiinsä hetkeksi aikaa, jonka jälkeen se osaa taas olla ihmisiksi vapaana ollessaan, ainakin jonkin aikaa.

Hankalan kanin ottaminen häkistä

Aggressiivinen kani ottaa haasteena suoraan edestä lähestyvän käden. Tässä pääsevät kunniaan katosta avattavat häkit. Erityisesti purevaan kaniin kannattaa tarttua ylhäältä päin niin, että niska ja hartiat jää kämmenen alle ja sormet menevät kanin kainaloiden takaa kylkiluiden ympärille. Tämä voi kuulostaa hullulta, koska juuri petolinnut toimivat näin, mutta jostain syystä suoraan ylhäältä päin nopeasti lähestyvä käsi jää kanilta paremmin huomaamatta kuin suodaan edestä. Ehkä tämä on luonnon tapa varmistaa, että petolinnuilla on syötävää. Ilkeyttään emme tartu kaniin kuin petolinnut, mutta jossain tapauksessa tämä on paras tapa saada kanista ote tulematta itse purruksi. Kanikin hyötyy tästä pitemmällä tähtäimellä, kun sen hoitotoimenpiteet saadaan tehdyksi ja se saa muita hyviä kokemuksia, kuten hellyyttä tai liikuntaa.


Häkissään olevaa kania voi estää puremasta tällä otteella.

Pidä kania tässä otteessa äläkä yritä lähteä nostamaan niin kauan, kuin se pyristelee. Älä päästä kania nousemaan vaan pidä maata vasten, joten se ei pääse potkimaan takajaloillaan kättäsi pois eikä myöskään loukkaamaan itseään. Kani ei myöskään kovin helposti saa purtua ottajaa ranteesta. Kun kani lopettaa potkimisen, nosta edelleen samalla kädellä otetta irrottamatta kääpiökokoista kania kainaloista tai isompaa niskanahasta ylös ja tue toisella kädellä pepusta.

Rimpuilevan pikkukanin peppua kannattelevan käden peukalo kanin nivusissa painaa reittä ja polvea kevyesti alaspäin estäen sitä nousemasta ylös potkimaan. Toisella kädellä kania pidetään kainaloiden alta, kämmen selkäpuolella, jolloin kani ei pääse puremaan kättä.

Jos kani on tarpeeksi sisuuntunut, se potkii vimmatusti myös tässä nostamisessa takajaloillaan. Pahimmassa tapauksessa rimpuillessaan, kani voi halvaantua tai raapia pahasti jopa itseään silmään tai kipeästi omistajaa. Silloin kannattaa sillä peppua tukeneella kädellä ottaa ote kanin nivusta, jolloin se ei saa enää nostettua takajalkojaan niin korkealle. Pienimmillä kaneilla saat peukalon ja keskisormen päät vyötärön ympärille. Isommilla voit hätätapauksessa pidellä vaikka pyllynahasta, tai painaa kanin selän itseäsi vasten toisella kädellä rinnasta ja toisella kädellä nivusten kohdalta. Näin kani pysyy käsissäsi kovastakin rimpuilusta huolimatta, eikä voi loukata itseään, koska selkäranka ei heilu holtittomasti.

Pidä tukevasti kiinni niin kauan, että rimpuilu loppuu. Muista aina hieman löysätä, jos kani rauhoittuu, ja jälleen parantaa otetta, jos kani alkaa uudestaan pyristellä. Nyt kani on kunnolla pois reviiriltään ja väsähtänytkin, joten sen voi yleensä laittaa lempeästi syliin jalat rintaasi vasten. Se on kania rauhoittava paikka, koska se pystyy tässä aistimaan sydämenlyönnit ja hengityksesi. Istu vaikka telkkarin ääreen ja silitä sen selkää otsasta lähtien mahdollisimman kauan. Otsan silittäminen on kanille ystävyyden merkki.

Kanin laskeminen häkkiin

Jos kanin antaa loikata itse ”pää edellä” häkkiin, se oppii rimpuilemaan jo etukäteen. Rento kani on paljon mukavampi laskea häkkiin. Tämän opettaminen on onneksi varsin yksinkertaista. Kani laitetaan häkkiin pylly edellä, jalat ylös päin. Kanista ei koskaan lasketa irti sen alkaessa pyristellä tai muuten ennakoida. Kun kani antaa vihdoin laittaa itsensä pohjalle asti rimpuilematta, pyöräytä se pepulta jaloilleen ja päästä menemään.


Kani lasketaan häkkiin tässä asennossa.

Varsinkin kääpiökanin kohdalla suosittelen seuraavanlaista otetta. Häkkiin laitettaessa pidä kania selkä rintaasi vasten. Pidä toisella kädellä kanin rinnan alta (peukku toiseen kainaloon, keskisormi, nimetön ja pikkulilli toiseen ja etusormi kanin käpälän ja kaulan väliin) ja toisella kädellä pepun alta. Pistä kani häkkiin tällaisessa istuvassa asennossa peppu edellä, mieluiten selkä vähän alaspäin. Heti jos kani alkaa rimpuilla, niin vedä se takaisin selkä rintaasi vasten. Kania ei pidä päästää ollenkaan häkkiin rimpuilevana eikä antaa hypätä sinne itse. Ala viedä sitä häkkiin taas peppu edellä vasta, kun se on lopettanut ja rentoutunut. Jos se alkaa uudestaan rimpuilla, niin nosta se taas ylös. Tätä joutuu ehkä ensimmäisillä kerroilla toistaa monta kertaa, mutta kanin häkkiin laittaminen helpottuu nopeasti!

 

Artikkelit

© Anemoneniitty.net, 4.01.2017 21:22 Validated by HTML Validator (based on Tidy)